Kokemus ratkaisee – vaiko sittenkin osaaminen?

Saan taas puhelun. Sellaisen, jota olen työhaastattelun jälkeen odottanut toiveikkain mielin, mutta jonka suhteen odotukseni ovat laskeneet sitä tasaisemmin, mitä pidempään olen joutunut puhelua odottamaan. Kuulen jo soittajan tervehdyksen äänensävystä, mitä puhelu koskee. 

En ole tullut valituksi. En taaskaan. 

Tällaiset puhelut olivat minulle arkipäivää vielä puolisen vuotta sitten. Työhakemukseni johtivat hyvin usein haastatteluun, mutta haastatteluita seurasi aina hylkäys: “Olit kyllä tosi hyvä hakija, mutta palkkasimme tällä kertaa henkilön, jolla on enemmän kokemusta.” 

Niinpä niin. Nuoren työnhakijan dilemma: ilman kokemusta ei saa töitä, mutta ilman töitä ei saa kokemusta. 

Kokemusta pidetään työelämässä usein osaamisen synonyyminä. Kun jotakin on tehnyt pitkään, siinä pitäisi olla myös hyvä. Nuori ja kokematon ei voi osata – ei ainakaan kovin hyvin. 

Mutta kulkevatko kokemus ja osaaminen tosiaan aina käsi kädessä? 

Istuin taannoin Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston luennolla, jossa keskusteltiin johtamisesta kasvatusalan kontekstissa. Eräs nuori päiväkodin johtaja pohti, miksi joidenkin alaisten on vaikea suhtautua itseään nuorempaan esimieheen – ikään kuin alaisen oma pitkä kokemus alalta jotenkin oikeuttaisi kyseenalaistamaan nuoren johtajan ammattitaidon. 

Toinen opiskelija nosti kätensä ja totesi: “Mutta eiväthän kokemus ja osaaminen ole sama asia. On minullakin kymmenien vuosien kokemus laulamisesta, mutta en minä silti osaa laulaa!” 

Olemme usein tottuneet ajattelemaan, että harjoitus tekee mestarin – ja niinhän se omalta osaltaan tekeekin. Harjoittelu ja kokemus ovat kuitenkin kaksi hyvin perustavalla tavalla toisistaan erillistä asiaa. Siinä missä harjoittelu on tietoista taitojen opettelua ja kehittämistä, kokemus on vain… no, kokemusta. Sitä, että tekee jotakin tarpeeksi pitkään. 

Harjoittelu vaatii motivaatiota ja tietoista halua kehittyä, kokemus ei. 

Henkilökohtaisesti pidän motivaatiota erittäin merkittävänä tekijänä myös osaamisessa. Voihan sitä istua samassa työpaikassa vaikka kymmenen vuotta oppimatta silti juuri mitään uutta, jos motivaatiota oman työn tekemiseen ja uuden oppimiseen ei ole. 

Se, että on kokemusta tietyistä asioista tai tilanteista, ei välttämättä tarkoita sitä, että noista asioista tai tilanteista olisi oppinut yhtään mitään. 

Sitä paitsi, osaaminen on ennen kaikkea kykyä soveltaa olemassa olevia tietoja uusiin tilanteisiin. Toki kokemus voi tuoda mukanaan kykyä verrata uusia tilanteita aiempiin, mutta toisinaan kokemus tarkoittaa myös jämähtämistä vanhoihin toiminta- ja ajattelumalleihin. 

Todellinen osaaminen edellyttää aina myös kykyä uudistua ja kehittää omaa osaamista edelleen. Todellinen osaaminen on tietojen, taitojen ja kokemuksen luovaa käyttöä.

Siksi toisinaan kannattaakin pysähtyä miettimään, onko itse kartuttanut työurallaan kokemusta, osaamista vai kenties molempia. Samalla kannattaa miettiä myös sitä, kumpaa työnantaja ostaa mieluummin. 

Jatkossa taidan kaupata työnantajille hakemuksissani nimenomaan osaamista, en kokemusta.

 

Lukusuositus: 

Osaamisen tunnistaminen (ok-sivis.fi)

 

Artikkelikuva: congerdesign / Pixabay.com