Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä
Olin pari viikkoa sitten työhaastattelussa. Siitäkin huolimatta, että olen ollut nykyisessä työssäni vasta puoli vuotta. Tai jo puoli vuotta, miten se nyt ottaa. Aiempiin, lyhyisiin harjoitteluihin ja yhteen ainoaan kymmenen kuukautta kestäneeseen opettajan pestiin verrattuna puoli vuotta tuntuu jo melko pitkältä ajalta.
Jo tässä vaiheessa tämä on toiseksi pisin työsuhteeni koskaan, jos keikkamuotoista työsuhdetta postin palveluksessa ei lasketa mukaan.
En vielä tiedä, miten haastattelun kanssa kävi. Kuulemma päätöksen tekemisessä voi kestää muutama viikko. Saattaa tulla vielä toinen haastattelukierroskin. Odotan kovasti, että kuulisin asiasta jotakin tämän viikon aikana.
Hakemani työ on vakituinen. Kun mietin, miksi hain uutta työtä jo nyt, tämä perustelu nousee mieleeni ensimmäisenä. Vakituinen työ on aina parempi vaihtoehto kuin määräaikainen. Kuka tahansa järkevä ihminen hakee vakituista työtä, jos siihen on mahdollisuus. Kuka tahansa järkevä ihminen ottaa vastaan vakituisen työn, jos siihen on mahdollisuus.
Tosiasia on kuitenkin se, että tämä työpaikkailmoitus ei osunut silmiini mitenkään sattumalta. Olen ollut kiinnostunut kyseisestä työnantajasta jo pitkään ja hakenut heidän palvelukseensa aiemminkin. Haastatteluissakin olen joskus ollut, vähän erilaisiin tehtäviin.
Tälläkin kertaa tutkin heidän avoimia työpaikkojaan täysin tietoisesti.
En minä erityisen aktiivisesti koe tarvetta vaihtaa työpaikkaa. Viihdyn ihan hyvin, mutta toisaalta voisin viihtyä paremminkin. Ajatus vaihtamisesta kutkuttaa, vaikka ei ajatus jäämisestäkään tunnu pahalta.
Tunnen itseni kiittämättömäksi. Nykyinen työpaikkani oli pitkän ja raskaan työnhaun tulos. Saadessani tämän työn olin ikionnellinen. Ajattelin, että tämä on parasta ikinä. Pitkä määräaikaisuus, hyvä palkka, lyhyt työmatka, kiva työ.
Silti huomaan kaipaavani ainakin osittain muualle. Ehkä toisenlaiseen työyhteisöön, mutta myös hieman toisenlaisiin tehtäviin.
Työssä viihtyvyys on monen asian summa, johon vaikuttavat työtehtävien ohella myös erilaiset fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset tekijät. Eri ihmiset painottavat näitä tekijöitä hieman eri tavoin.
Itse olen huomannut, että työyhteisöllä on itselleni jopa työtehtäviä suurempi merkitys viihtyvyyteni kannalta. Olen tehnyt rutiininomaisia hommia kivassa työyhteisössä ja olen tehnyt mielekkäämpiä hommia vähemmän yhteisöllisessä työyhteisössä. Viihdyin paremmin ensimmäisessä. Lisäksi olen oppinut arvostamaan tiimityöskentelyä, toisin sanoen mahdollisuutta jakaa ajatuksia ääneen ja saada tukea työlleni.
Nykyinen työyhteisöni on ihan mukava, ei siinä mitään. Se ei kuitenkaan ole samalla tavalla yhteisöllinen kuin jotkin aiemmat työyhteisöni ovat olleet. Lisäksi koen jääneeni työssäni turhan yksin. Minulla ei ole ympärilläni tiimiä, jonka kanssa keskustella. Työskentelen hyvin itsenäisesti, ja se tuntuu välillä raskaalta.
Mikäli saisin tuon uuden työpaikan, ajautuisin luultavasti ojasta allikkoon. Myös kyseinen työ olisi itsenäistä, eikä tiimin tukea olisi juuri saatavilla sielläkään. Uuden työn aloittaminen olisi luultavasti aivan yhtä haastavaa ja epämääräistä kuin nykyisenkin työni ensimmäiset kuukaudet ovat olleet.
En voi olla miettimättä, vaihtaisinko uuteen työhön juuri silloin, kun alan vasta päästä vauhtiin nykyisessä. Ehkä nämä ensimmäisen puolen vuoden haasteet ovat olleet vain alkukankeutta. Huomaan jo nyt, että merkkejä paremmasta on ilmassa. Alan vähitellen päästä yli epäilyksistäni tämän työn suhteen ja tottua itsenäiseen työskentelyyn.
En voi olla miettimättä, olenko lähtemässä silloin kun pitäisi jäädä.
Toisaalta uusi työ olisi nykyistä monipuolisempi ja monilta osin luonteelleni sopivampi. Lisäksi se olisi vakituinen. Vaikka ajatus nykyisen työn jättämisestä tuntuukin hieman inhottavalta, otan todennäköisesti vastaan tuon työn, jos sitä minulle tarjotaan.
En koe nykyisen työni jättämistä ongelmaksi siksi, että työ olisi erityisen mukavaa. Koen sen ongelmaksi siksi, että lähteminen kesken määräaikaisuuden tuottaa minulle huonoa omaatuntoa. Tunnen pettäväni työnantajani ja lupaukseni.
Mutta työelämässä on oltava myös hieman itsekäs. Kiinnostava vakituinen työ on tarjous, josta pätkätyöläisen on mahdotonta kieltäytyä.
Voi olla, että tämän kaiken pohtiminen on turhaa. Voi olla, että en edes saa hakemaani työtä. Siinä tapauksessa olisin luultavasti pettynyt, mutta ei maailma siihen kaadu. Nykyinen työni on ihan hyvä. Voin varsin hyvin myös jäädä.
Mutta olisihan se aika ihanaa, jos työ olisi jotain muutakin kuin “ihan kiva”.
Lukusuositus:
Laura Glad: Kannattaisiko vaihtaa työpaikkaa? Työelämätutkija kehottaa vastaamaan yhteen ratkaisevaan kysymykseen (Duunitori.fi)