”Mikä sinusta tulee isona?”
Lapsena halusin kirjailijaksi. Tuotin tarinoita piirtämällä jo ennen kuin osasin kirjoittaa ja pakotin äitini kirjoittamaan kuviin tekstit. Kun opin lukemaan, luin paljon ja kirjoitin paljon. Uusia ideoita kirjaksi oli vaikka kuinka paljon, mutta ideat – ja ennen kaikkea kärsivällisyys – eivät koskaan kantaneet ensimmäistä lukua (tai edes paria sivua) pidemmälle. Mutta eihän se tahtia haitannut, nautin silti.
Sittemmin kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona?” on ollut huomattavasti vaikeampaa vastata. Lähestyn kolmeakymmentä, olen suorittanut kaksi alempaa ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon sekä aloittanut keväällä elämäni ensimmäisessä yli vuoden kestävässä työsuhteessa, mutta en edelleenkään osaa vastata tuohon kysymykseen. Itse asiassa, mitä enemmän erilaisia opintoja ja työkokemusta takataskuun on kertynyt, sitä vaikeammaksi tuohon kysymykseen vastaaminen on muuttunut.
En ole kriisini kanssa yksin. Hakusana uraopas tarjoilee Googlessa lähes 7 000 osumaa. Se kertonee jotakin paitsi siitä, miten tärkeäksi koemme työn mielekkyyden ja työssä viihtymisen, myös siitä, miten vaikeaa oman polun löytäminen voi olla. Kun kiinnostuksen kohteet ovat laajat ja vaihtoehtoja on triljoona, pieni pää menee helposti sekaisin.
Omaa päätäni selvittääkseni haluan kutsua sinut mukaan matkalle itseeni – tai sinuun itseesi –, (työ)elämään ja unelmiin. Tämän blogin tarkoituksena on yhtäältä toimia alustana omille urapohdinnoilleni ja yleiselle itseni etsimiselle, mutta toisaalta myös tarjota vertaistukea, kokemuksia ja käytännön vinkkejä muille samojen haasteiden kanssa painiville – ehkä juuri sinulle.
Kuten kirjoituksesta voi jo kenties päätellä, minusta ei tullut kirjailijaa – ei ainakaan vielä. Sen sijaan minusta tuli teologi ja valtiotieteilijä. Minusta tuli postin myyjä, rippileirien ohjaaja, opettaja, viestintäharjoittelija, freelance-kirjoittaja ja hankesuunnittelija, joitain mainitakseni. Minusta tuli opiskelijajärjestöaktiivi ja kaikesta kiinnostunut oppija, joka kurottaa jatkuvasti kohti jotain uutta.
Näiden moninaisten roolieni myötä olen havainnut, ettei itseltään kannata kysyä ”mikä minusta tulee isona?”, vaan ”mitä minä haluan tehdä seuraavaksi?”. Pitkään jatkuneiden opintojen, useamman lyhyen harjoittelun, työnhaun ja pienten toimeksiantojen yhdessä muodostaman silpun jälkeen olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen nykyisestä työstäni mielekkään aihepiirin parissa. Työsuhteeni on kuitenkin määräaikainen, joten seuraavaa siirtoa on vaikeaa olla ajattelematta.
Nyt, kun olen turvallisin mielin voinut jättää aktiivisen työnhaun tauolle yli vuodeksi (!), haluan käyttää tilaisuuden sen pohtimiseen, mihin suuntaan pyrin jatkossa. Mitä työ ylipäätään minulle merkitsee? Haluanko rakastaa työtäni, vai riittääkö ”ihan jees”? Haluanko uraputkeen, vai voiko työura olla myös mutkitteleva polku? Haluanko olla yhden alan asiantuntija, vai monipuolinen generalisti? Mitä minä oikeasti osaan ja mitä minä oikeasti haluan tehdä?
Kysymyksiä on paljon. Tässä blogissa tulen käsittelemään niitä ja monia muita sekä henkilökohtaisella että yleisemmällä tasolla. Toivon, että sinäkin saat tästä blogista uusia oivalluksia, vertaistukea tai edes jonkinlaista viihdykettä. Matka voi olla pitkä, mutta hyvässä seurassa se sujuu joutuisammin.
Ja vaikka ideat – tai ennen kaikkea kärsivällisyys – eivät taaskaan kantaisi loppuun asti, eihän se tahtia haittaa. Nautin silti.
Lukusuositus:
Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät (2017, WSOY)