”No, mites se uusi työ on alkanut?”

Oikein hyvin, kiitos kysymästä! Takana on nyt siis ensimmäinen viikko uudessa duunissa. Vapun vuoksi lasku uuteen oli tosin pehmeä – ja ehkä hyvä niin, sillä neljässäkin päivässä onnistuin saamaan jo aikamoisen informaatioähkyn.

Olen samaan aikaan todella innoissani ja todella kauhuissani. Toimenkuvani on todella kiinnostava, ehkä jopa parempi kuin alun perin olin tajunnutkaan. Pääsen tekemään monipuolisia hommia, hyödyntämään omituista silppuosaamistani sekä verkostoitumaan laajasti alan ihmisten kanssa. Työssä on myös paljon vastuuta, joten haastettakin riittää.

Tulen varmasti oppimaan tämän työsuhteen aikana valtavasti uutta. Minulla on vahva luotto siihen, että tämän projektin vedettyäni olen jo sellaisen tason osaaja, ettei uuden työn löytymisen pitäisi olla lainkaan niin vaikeaa kuin se esimerkiksi reilu vuosi sitten oli.

Niin sitä työuralla kehittyy aivan yhtäkkiä vastavalmistuneesta raakileesta kovaksi osaajaksi.

Nykyinen talouden syöksykierre tuo toki tulevaisuuden työllistymiseen oman epävarmuutensa. Mutta juuri nyt ajattelen, että ensi vuoden elokuun loppuun on vielä pitkä aika. Mitä tahansa voi tapahtua.

Nyt elän tässä hetkessä. Hetkessä, jossa olen juuri aloittanut unelmaduunin.

En ole koskaan aiemmin työskennellyt näin isossa organisaatiossa. Se on tuonut perehdytykseen omia jännittäviä piirteitään. Koen saaneeni hyvää perehdytystä, joka jatkuu edelleen. Toisaalta joudun kuitenkin ottamaan paljosta selvää myös itse, erityisesti käytännön asioista.

Suuressa organisaatiossa ei noin vain koputella IT-Mikon ovelle ja pyydetä apua. Jos jokin ei toimi, asian setvimiseen menee oma aikansa.

Siinä mielessä olo on vähän kuin suoraan syvään päätyyn ilman pelastusrengasta heitetyllä uimataidottomalla. En edes tiedä, mitä kaikkea minun pitäisi tietää.

Toisaalta koen kuitenkin saaneeni jo nyt parempaa perehdytystä varsinaiseen työtehtävääni kuin aiemmassa työssäni. Isossa organisaatiossa rakenteet ovat siinä mielessä kunnossa, että koen saavani tehtävääni enemmän tukea. Minua ovat perehdyttäneet useammat eri henkilöt ja tiedän, keneltä pyydän apua mihinkin asiaan.

Vaikka hanketyöskentely on aina hieman tyhjästä nyhjäisemistä, tässä organisaatiossa rakenteet tukevat nyhjäisemisen onnistumista. Hankkeiden toteuttamisesta on paljon kokemusta ja esimerkkejä. Organisaatiossa on työntekijä, joka vastaa kaikkien hankkeiden tukemisesta käytännön asioiden osalta.

Toiset vihaavat ison organisaation byrokratiaa. Minä rakastan sitä. Pedanttina ja järjestelmällisenä tyyppinä koen byrokraattisten rakenteiden pääasiassa helpottavan työtäni. Ne antavat valmista struktuuria, johon tukeutua epävarmoina hetkinä.

Joku voi kokea tällaisen rajoittavana, minä koen sen vapauttavana. Enää ei tarvitse lillua epämääräisesti ympäriinsä ja yrittää tarttua repaleisiin ideoihin. Hankkeelle on tehty riittävän selkeä suunnitelma jo ennen minun palkkaamistani, joten minun on helppo jatkaa tästä eteenpäin.

Totta kai minun tehtäväni on tarkentaa suunnitelmia ja pohtia, miten ne toteutetaan käytännössä, mutta lähtötilanne on mietitty pidemmälle kuin edellisessä työssäni.

On samaan aikaan todella omituista ja todella ihanaa huomata, että epävarmuuteni on yhtäkkiä kadonnut – jos nyt ei aivan kokonaan, niin ainakin suurimmaksi osaksi. Olen siirtynyt vaativampaan tehtävään, mutta olen silti aiempaa varmempi omasta osaamisestani. Se johtuu luultavasti siitä, että nyt tiedän paremmin, mikä roolini ja on mitä minulta odotetaan.

Tai ehkä se kertoo siitä, että tämä työ on aidosti minua varten.

 

Suositus:

Jälleen kerran täysin vilpitön ja yhteistyösopimukseton suositus Kumouksen kursseille! Aiheeseen liittyy erityisesti kurssi ”Menesty uudessa työssä Kumouksen avulla”.