Joskus elämä yllättää. Tänä outona keväänä se on yllättänyt minut uuden työn muodossa. Kiirastorstaina irtisanouduin ensimmäistä kertaa elämässäni. Viikon päästä aloitan uudessa työssä, joka on aika lailla unelmaduuni.

Kuten olen aiemmin kertonut, en ole viihtynyt nykyisessä työssäni parhaalla mahdollisella tavalla. Aloitin työt vuosi sitten ja minun oli tarkoitus jatkaa määräaikaisessa pestissä vielä tämän vuoden loppuun. Sopimukseeni kuitenkin kirjattiin työnantajani aloitteesta mahdollisuus irtisanoutumiseen, sillä määräaikaisuus oli melko pitkä. Kuluneen vuoden aikana olen hakenut paria vakituista paikkaa, mutta en ole pyrkinyt lähtemään erityisen aktiivisesti.

Tietyistä haasteista huolimatta työni on ollut ihan mukavaa, samoin työyhteisö.

Olin jo asennoitunut siihen, että jatkaisin nykyisessä työssäni sopimuksen loppuun. Heikkona hetkenä päädyin kuitenkin selailemaan työpaikkailmoituksia ja löysin paikan, joka tuntui lyhyen ilmoituksenkin perusteella heti aivan omalta. Paikka oli kuitenkin määräaikainen, joten sivuutin sen.

Ei minun kannata lähteä kesken kaiken yhdestä määräaikaisuudesta toiseen, ajattelin. Vakituinen homma olisi eri juttu.

Ilmoitus jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Työnantaja oli yksi niistä työnantajista, joiden palvelukseen olen jo pitkään halunnut. Toimenkuva oli kuin räätälöity juuri minun omalle, omituiselle silppukokemukselleni ja osaamiselleni. En kuitenkaan uskonut kokemukseni riittävän näin vastuulliseen tehtävään. Kyseinen organisaatio on suuri, joten aiemman kokemukseni perusteella olin vakuuttunut siitä, että hakemukseni katoaa kuitenkin jonnekin mustaan aukkoon.

Päätin kokeilla. Ajattelin, että juuri tällaista työtä haluaisin tehdä sitten joskus. Tulevaisuutta ajatellen halusin kokeilla, miten menestyisin rekrytoinnissa. Tein siis hakemuksen sen enempää rekrytoinnin lopputulosta miettimättä.

Sain kutsun vastata videohaastatteluun. Nauhoitin vastaukset kysymyksiin, jotka olivat mielestäni vaikeita. Minulle annettiin kirjallinen tehtävä. Tein sen, vaikka kaikenlaiset simulaatiotehtävät aina ahdistavat minua, koska niistä puuttuu kaikki konteksti. Sain kutsun haastatteluun. Videoyhteys ei toiminut, joten haastattelu hoidettiin lopulta puhelimitse. Kysymykset olivat vaikeita. En mielestäni pärjännyt kovin hyvin, tunnuin jaarittelevan epämääräisyksiä.

Sain paikan. Haastattelun jälkeen ajattelin, että en minä varmaan tätä hommaa saa, mutta ihan kiva tietää, että pärjäsin näin hyvin. Kun minulle soitettiin, luulin saavani hylkäyspuhelun. Yleensä soittajan äänensävystä tietää heti, että uutiset ovat huonoja. Mutta ne eivä olleetkaan.

Pyysin päivän verran miettimisaikaa. Olin edennyt rekrytoinnin vaiheesta toiseen pysähtymättä kertaakaan tosissani miettimään sitä, mitä uuden työpaikan saaminen tarkoittaisi. Nykyisessä työssäni oli omat ongelmansa, mutta olisin silti varsin hyvin voinut jatkaa pestini loppuun asti. Tuntui pahalta jättää työnantaja pulaan. Olisi ollut antoisaa viedä hanke loppuun asti.

Mietin myös, kuinka haastavaa olisi aloittaa uusi, jälleen hieman epämääräinen projekti näissä oudoissa olosuhteissa, joissa en pääse tapaamaan työkavereitani vielä pitkään aikaan muutoin kuin ruudun välityksellä.

Vietettyäni yhden erittäin tuskaisen vuorokauden asiaa pohtien, soitin lopulta takaisin. Kysyin muutaman tarkentavan kysymyksen, jotka olivat jääneet mietityttämään minua. Saatuani niihin tyydyttävät vastaukset, vastaanotin paikan.

Päätös ei ollut helppo. Toisessa vaakakupissa painoivat halu tehdä nykyinen projekti loppuun ja kantaa vastuunsa nykyistä työnantajaa kohtaan. Toisessa sen sijaan painoivat kiinnostavammat työtehtävät, kiinnostavampi työnantaja, paremmat jatkomahdollisuudet ja parempi palkka.

Siirtyminen yhdestä määräaikaisuudesta kesken kaiken toiseen tuntui oudolta ratkaisulta. Lopulta koin kuitenkin, että kokonaisuuden kannalta uusi työ vie uraani enemmän siihen suuntaan, johon haluan mennä. Nyt pääsen vihdoinkin työskentelemään konkreettisella tavalla kasvatuksen ja koulutuksen parissa sekä hyödyntämään myös viestintäosaamistani.

Sitä paitsi, ne ongelmat, joita nyt aiheutan nykyiselle työnantajalleni, olisivat olleet samat riippumatta siitä, lähtisinkö pois vakituisen vai määräaikaisen työn perässä.

Samalla varmistin itselleni hieman lisää aikaa työsuhteessa tässä epävarmassa tilanteessa, joka tulee varmasti vaikuttamaan työmarkkinoihin ainakin lähitulevaisuudessa. Uuden työn myötä oma työmarkkina-arvoni paranee ja hyvästä palkasta pystyn myös säästämään enemmän pahan päivän varalle.

Lähiesimieheni suhtautui asiaan onneksi todella hyvin ja kannustavasti. Työtehtäväni on jo järjestelty uudelleen, eikä minun tarvitse nyt huolehtia mistään muusta kuin siitä, että jätän seuraajalleni mahdollisimman hyvät mahdollisuudet jatkaa hankkeen parissa.

Päätöksen tehtyäni olen ollut aika onnellinen. Uuden työn aloittaminen jännittää todella paljon, mutta enemmän olen kuitenkin innoissani.

Hyvä siitä tulee.

Lukusuositus:

Irtisanominen ja irtisanoutuminen (työelämään.fi)