Pätkätyöläinen vauvakuumeen kourissa
Minulla on vauvakuume. On ollut jo pari vuotta, mutta viime aikoina se on alkanut saada aivan uusia mittasuhteita. Ajattelen asiaa päivittäin. Luen raskausblogeja, googlaan alkuraskauden oireita, selailen äitiys- ja vauvanvaatteita verkkokaupoissa.
Naurettavaa, tiedän. Mutta minulla vain on niin kova ikävä sitä lasta, joka ei ole vielä saanut edes alkuaan. Sitä lasta, jota ei vielä edes yritetä.
Lokakuussa pohdiskelin, miten mahdollinen äitiys vaikuttaisi vasta aluillaan olevaan työuraani. Kuten tuolloin kerroin, vakaan parisuhteemme ja puolisoni keskimääräistä parempien tulojen puolesta olosuhteet olisivat nyt lapsen saamiselle niin otolliset kuin ne vain voivat olla. Ainut kysymysmerkki on minun määräaikainen työsuhteeni.
Lokakuun jälkeen vauvakuumeeni on kuitenkin äitynyt niin kovaksi, että olisin täysin valmis olemaan pienen lapsen äiti vaikka työttömänäkin. Nykyinen työsuhteeni päättyy tämän vuoden loppuun, enkä oikein siedä ajatusta siitä, että minun pitäisi sen jälkeen hankkia vielä lisää työkokemusta ennen kuin äitiysvapaalle jääminen voisi olla ajankohtaista. Pahimmillaan se tarkoittaisi vielä melkein kahta vuotta!
Minä haluan lapsen nyt.
Koska puolisoni – niin rakas ja ihana kuin onkin – suhtautuu tähänkin asiaan suorastaan raivostuttavalla rationaalisuudella ja käytännöllisyydellä, löysin itseni hiljattain Kelan nettisivuilta laskeskelemasta mahdollisia vanhempainpäivärahoja. Nimenomaan puolisoni on enemmän huolissaan minun urani kohtalosta ja perheen toimeentulosta tilanteessa, jossa olisin työtön pienen lapsen äiti. Siispä päätin tutustua vanhempien etuuksiin ja laskea, miltä tulomme tällaisessa tilanteessa näyttäisivät.
Vanhempainpäivärahoilla tarkoitetaan siis äitiysrahaa, erityisäitiysrahaa, isyysrahaa ja vanhempainrahaa. Näistä äidille korvamerkittyjä etuuksia ovat nimensä mukaisesti äitiysraha ja erityisäitiysraha. Äitiysrahaa maksetaan äitiysvapaan ajalta, eli noin neljä kuukautta. Erityisäitiysrahaa puolestaan voidaan maksaa niille äideille, jotka joutuvat jäämään pois työstään jo ennen varsinaisen äitiysvapaan alkua esimerkiksi työn vaarallisuuden vuoksi. Vanhempainrahaa puolestaan voidaan maksaa kummalle tahansa vanhemmalle mahdollisen vanhempainvapaan ajalta.
Kelan nettisivuilta opin, että vanhempainpäivärahojen määräytyminen on muuttunut vuoden 2020 alusta. Nykyään äitiysrahan määrittävä vuositulo ei ole enää verovuosikohtainen, vaan “lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta”. Toisin sanoen, jos äitiysvapaani alkaisi vaikkapa toukokuussa 2021, äitiysrahani määräytyisi huhtikuun 2020 ja huhtikuun 2021 välillä ansaitsemieni tulojen mukaan.
Uudistus on vakituisessa työsuhteessa olevan äidin kannalta hyvä, sillä sen myötä äitiysraha vastaa paremmin äidin sen hetkisiä tuloja. Pätkätyöläisen kannalta uudistus sen sijaan on todella epäreilu, sillä mahdollinen työttömyysjakso raskauden aikana tai hieman sitä ennen pienentää äitiysrahaa. Myös yrittäjän kannalta tilanne on haastava, jos raskaus esimerkiksi osoittautuu vaikeaksi ja aiheuttaa raskauden aikana työkyvyttömyyttä.
Asian oivaltaessani aivoni alkoivat pyörittää taas ihan uutta kelaa. Yhtäkkiä raskauden ajoituksen pohtimisessa ei olekaan kyse enää pelkästään työmarkkina-asemastani, vaan myös silkasta kovasta käteisestä. Siinä on tällaisella kolmeakymppiä hipovalla aika kova miettiminen, miten sen raskauden määräaikaisuuksien väliin ajoittaa – tai siis yrittää ajoittaa.
Määräaikaisuuden päättyessä kannattaa siis olla joko viimeisillään raskaana, tai ei raskaana ollenkaan. Jos lasketun ajan onnistuu ajoittamaan piakkoin työsuhteen päättymisen jälkeen, hyvässä lykyssä äitiysraha määräytyy työsuhteen aikaisten tulojen perusteella. Jos väliin sen sijaan jää työttömyysjakso, äitiysraha luonnollisesti pienenee.
Sillä, onko äitiysvapaan aikana työtön vai työsuhteessa, ei siis välttämättä ole kovin suurta merkitystä. Mutta sillä, mikä työtilanne on ollut äitiysvapaata edeltävän vuoden aikana, on paljonkin merkitystä.
Ei tällaista pitäisi joutua pohtimaan, kun haluaa lapsen. Lapsia ei hankita, niitä saadaan silloin jos saadaan – ja siksi raskauden ajoittaminen optimaalisella tavalla on melko mahdoton vaatimus.
Että näin meillä sitä syntyvyyttä nostetaan.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minua kaduttaa se, etten osannut valita oikeaa uraa ajoissa. Voisin olla nyt niin paljon pidemmällä. Voisin olla vakituisessa työsuhteessa, tai ainakin kokeneempi työntekijä. Voisin olla varakkaampi, jos olisin päässyt kunnon leipätyön syrjään kiinni jo pari vuotta sitten.
Mutta tässä sitä nyt ollaan, pätkätyöläisenä vauvakuumeen kourissa. Pitää kai vain luottaa siihen, että asioilla on tapana lopulta järjestyä ainakin jotenkuten.
Lukusuositus:
Aino-Mari Tuuri: Lapset vai työ – uskallanko perustaa perheen? (Minerva, 2018)
Artikkelikuva: sebagee / Pixabay.com