Tag: ura

Toiveeni alkaneelle työvuosikymmenelle

Toiveeni alkaneelle työvuosikymmenelle

”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?”  Kysymys, jota minulta on oikeastaan harvemmin kysytty työhaastatteluissa, mutta johon kaikki mahdolliset työnhakuoppaat silti kehottavat vastaamaan. Vaikka vastauksen pohtiminen aiheuttaakin minussa yleisesti ottaen lähinnä turhautunutta ähinää ja puhinaa, on välillä kuitenkin aidosti tärkeää pysähtyä pohtimaan sitä suuntaa, johon omat valinnat ovat itseä johtamassa.  Vuoden 2019 päättyessä moni listasi sosiaalisessa […]

Mitä äitiys tarkoittaa uralle?

Mitä äitiys tarkoittaa uralle?

Keskustelimme hiljattain puolisoni kanssa lasten hankkimisesta. Olemme molemmat siinä iässä, että asia alkaa olla hyvinkin ajankohtainen. Nyt, kun minullakin on vihdoinkin aikuisten oikeita töitä, yhteiset nettotulomme ovat sellaisella tasolla, ettei lapsen hankkimiselle todellakaan ole taloudellisia esteitä. Riittävän iso omistusasuntokin löytyy, joten puitteet ovat siltä osin kunnossa. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, viime vuosien urapohdintani ovat pakottaneet […]

Useampi ura, upeampi ura?

Useampi ura, upeampi ura?

Bongasin hiljattain sosiaalisessa mediassa kiinnostavan työpaikkailmoituksen sivutoimisesta, projektiluontoisesta työstä. Työ oli kustannusalan tehtävä ja liittyi akateemiseen julkaisemiseen alalla, josta olen valmistunut. Kirjoittamista, kielenhuoltoa ja viestintää rakastavana ihmisenä kiinnostuin tietysti paikasta. Ilmoitus sai minut miettimään, miltä tuntuisi tehdä sivutyönä jotakin päivätyöstä poikkeavaa. Kustannusala sekä tekstien tuottaminen ja editoiminen ovat yksi monista minua kiinnostavista teemoista, mutta eivät […]

Voiko unelma ollakin vankila?

Voiko unelma ollakin vankila?

Helsingin Sanomissa uutisoitiin hiljattain Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) sekä Opiskelun ja koulutuksen tutkimuslaitos Otuksen tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin syitä sille, miksi osa opiskelijoista hankkii itselleen useamman kuin yhden opinto-oikeuden. Tutkimuksen valossa yleisin syy uusille opinnoille on niin sanotusti oman jutun etsiminen, löytäminen tai muuttuminen. Kuulun itsekin näihin Otuksen kyselytutkimukseen vastanneisiin “opintohamstereihin”, sillä itselleni tutkinnonsuoritusoikeuksia on […]

Kun urakateus iskee – miksi minulla ei ole tuollaista työtä?

Kun urakateus iskee – miksi minulla ei ole tuollaista työtä?

Facebookissa on jaossa ilouutinen: joku tuttu on jälleen napannut unelmaduuninsa suurin piirtein suoraan koulun penkiltä. “Olen niin innoissani tulevista haasteista timanttisessa tiimissä!”, timanttiemoji. LinkedInissä ja Twitterissä jaetaan Suomi Areenan tai Slushin antia. “Mieletön pöhinä, inspiroivia puhujia!”, liekkiemoji.  Klikkaan “tykkää”, ehkä onnittelen, mutta todellisuudessa päivitykset ärsyttävät. Huomaan olevani kateellinen. Miten joku noin nuori voi olla tuossa, kun minä olen vasta tässä?  Olen saanut itseni […]

Olenko opiskellut turhaan, jos vaihdankin alaa?

Olenko opiskellut turhaan, jos vaihdankin alaa?

Aloitin ensimmäiset yliopisto-opintoni 19-vuotiaana, heti lukion jälkeen. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta oli ollut minulle selvä valinta jo jonkin aikaa, sillä olin hyvin kiinnostunut uskonnoista ja uskonnosta ilmiönä. Kirjoittamista ja kirjallisuutta rakastavana hakeuduin opiskelemaan myös yleistä kirjallisuustiedettä, mutta sinne ovet eivät auenneet. Teologiseen pääsin heittämällä – “riittää, kun osaat kävellä Porthanian pyöröovista sisään”, vitsailtiin. Minulle oli […]

Tarvitseeko työtään rakastaa?

Tarvitseeko työtään rakastaa?

Viime vuosien kipuiluni urapohdintojen parissa on osoittanut minulle ainakin yhden asian: työllä on minulle merkitystä. Se tarkoittaa sitä, että työn tekeminen on minulle ainakin jossain määrin itseisarvoista, ei pelkästään välttämätön paha. Omaa polkua etsiessä onkin tärkeää pysähtyä pohtimaan työn merkitystä omassa elämässä: tarvitseeko työtään rakastaa, vai riittääkö se, että rakastaa elämässä jotain muuta? Lähtökohtaisesti työ […]

”Mikä sinusta tulee isona?”

”Mikä sinusta tulee isona?”

Lapsena halusin kirjailijaksi. Tuotin tarinoita piirtämällä jo ennen kuin osasin kirjoittaa ja pakotin äitini kirjoittamaan kuviin tekstit. Kun opin lukemaan, luin paljon ja kirjoitin paljon. Uusia ideoita kirjaksi oli vaikka kuinka paljon, mutta ideat – ja ennen kaikkea kärsivällisyys – eivät koskaan kantaneet ensimmäistä lukua (tai edes paria sivua) pidemmälle. Mutta eihän se tahtia haitannut, nautin silti. Sittemmin kysymykseen ”mikä sinusta […]