Useampi ura, upeampi ura?

Bongasin hiljattain sosiaalisessa mediassa kiinnostavan työpaikkailmoituksen sivutoimisesta, projektiluontoisesta työstä. Työ oli kustannusalan tehtävä ja liittyi akateemiseen julkaisemiseen alalla, josta olen valmistunut. Kirjoittamista, kielenhuoltoa ja viestintää rakastavana ihmisenä kiinnostuin tietysti paikasta.

Ilmoitus sai minut miettimään, miltä tuntuisi tehdä sivutyönä jotakin päivätyöstä poikkeavaa. Kustannusala sekä tekstien tuottaminen ja editoiminen ovat yksi monista minua kiinnostavista teemoista, mutta eivät liity mitenkään nykyiseen työhöni. Ilmoitusta lukiessani pohdin, kannattaisiko tarttua mahdollisuuteen hankkia kokemusta kustannusalasta oman päivätyön ohessa.

Olemme usein tottuneet ajattelemaan, että ihmisellä voi olla vain yksi ammatti tai työura. Teemme työksemme asiaa X, mutta vapaa-ajalla ehkä harrastamme asiaa Y. Myös asia Y on joskus jotain niin kiinnostavaa, että sitäkin voisi tehdä työkseen. Harva kuitenkaan tekee.

Suomenkielen sanan “ura” käyttäminen työelämäyhteydessä kertoo melko paljon siitä, miten tottuneita olemme ajattelemaan työelämässä etenemistä nimenomaan etenemisenä jollakin valmiiksi määritellyllä polulla. Polku valitaan viimeistään korkeamman asteen opintoja aloittaessa, ja sillä samalla polulla sitten tarvotaan menemään eläkeikään asti. Suunta voi joko olla eteen tai taakse.

Ajatus ennalta määritellystä urapolusta on kovin tylsä. Minä haluan joskus myös poiketa polulta. Haluan seikkailla pusikoissa ja kartan ulkopuolella, ihmetellä ja etsiä uusia polkuja – ehkä jopa raivata uusia sellaisia ihan itse.

Mainitsin joskus aiemmin lukeneeni jonkin aikaa sitten Satu Rämön ja Hanne Valtarin teosta Unelmahommissa (2017) ja vaikuttuneeni kovasti muun muassa siitä, miten Rämö on yrittäjänä onnistunut yhdistämään intohimonsa matkailualaan ja kirjoittamiseen: toimittajan ja kirjoittajan työn ohella Rämö on matkailuyrittäjä ja omistaa desgin-kaupan. Rämö on mitä mainioin esimerkki siitä, ettei omaa työtä tarvitse laittaa laatikkoon ja sulkea muita kiinnostuksen kohteitaan sen ulkopuolelle. Työkseen voi tehdä myös keskenään hyvin erilaisia asioita.

Yrittäjälle erilaisten intohimon kohteiden yhdisteleminen voi olla helpompaa kuin tavalliselle palkansaajalle. Kokoaikaisen päivätyön ohessa voi olla vaikeaa harjoittaa sivubisnestä, eikä kahden osa-aikaisen työn yhdistämiseen välttämättä löydy kovin helposti mahdollisuuksia – kiitos suomalaisen, toistaiseksi melko joustamattoman työelämän.

Minulla on kokemusta kahden työn tekemisestä samaan aikaan useammastakin eri yhteydestä. Pari vuotta sitten olin sivutoimisen opettajan työn ohessa muutaman kuukauden mittaisessa harjoittelussa, jossa työaikani oli täysi. Lisäksi olen kahtena keväänä opettanut valmennuskurssia niin ikään täysipäiväisen työn ohella. Kun kaikkiin näihin tilanteisiin liittyi jossain määrin myös opiskelua, voin kertoa, että paletti oli aika mahdoton. Kukin tilanne kesti vain pari kuukautta, mutta olin näiden pätkien jälkeen melkoisen rikki.

Edellä mainittua työpaikkailmoitusta katsellessani muistelin näitä hetkiä. Päätin jättää hakematta paikkaa.

Onneksi useamman uran voi saada myös muutoin kuin tekemällä montaa työtä samaan aikaan. Työuraa ei tarvitse ajatella suoraviivaisena polkuna, vaan mutkittelu ja polkujen vaihtaminenkin on täysin sallittua.

Alan vaihtaminen voi usein tuntua radikaalilta siirrolta, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla sitä. Uutta uraa voi rakentaa itselleen vähitellen siirtymällä tehtävästä toiseen pitäen huolen siitä, että jokaisessa tehtävässä pääsee oppimaan jotakin uutta. Meillä generalisteilla tähän on erinomaiset mahdollisuudet, eikä uran suuntaa siksi tarvitse lyödä lukkoon luultavasti koskaan.

Me milleniaalit ehdimme tehdä töitä melkoisen ison osan elämästämme – sikäli mikäli koskaan edes pääsemme eläkkeelle. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa. Aina voi kokeilla uutta.

Myöskään ajatusta monen erilaisen työn tekemisestä yhtä aikaa ei kuitenkaan kannata kuopata. Yrittäjyys on yksi tapa toteuttaa tätä, mutta työelämän muuttuessa myös palkansaajilla voi olla mahdollisuuksia tällaisiin “yhdistelmäuriin”. Joustava työelämä ja osa-aikaisuudet voisivat mahdollistaa sen, että me kaikesta kiinnostuneet voisimme tehdä työtä useamman erilaisen aihepiirin parissa.

Ainakin tälle generalistille useampi ura olisi upeampi ura.

 

Lukusuositus: 

Milla Halme, Jenna Karas, Katri Manninen, Kirsi Marttinen, Armi Murto & Maria Teikari: Työelämän kapinalliset – Totuuksia kellokorteista ja kahvihuoneista (Otava, 2019)

 

Artikkelikuva: Arek Socha / Pixabay.com