Vapaaehtoistoiminta – työkokemusta ilman työkokemusta

Viime viikolla vietettiin kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Sen kunniaksi haluan jakaa muutamia ajatuksiani siitä, mitä vapaaehtoistoiminta on minulle itselleni antanut. 

Oma intoni vapaaehtoistoimintaan syttyi opiskelujen alkupuolella osakuntatoiminnan kautta. En ollut koskaan ennen osannut ajatella viihtyväni järjestötoiminnan parissa, enkä ylipäätään pitänyt itseäni sellaisena aktiivisena tyyppinä, joita esimerkiksi lukion opiskelijakunnan hallituksessa pyöri. Osallistuin kyllä lukioaikoinani koulun kuoron toimintaan ja muutamiin näytelmäprojekteihin, mutta en koskaan innostunut esimerkiksi koulun lehden toimittamisesta tai muusta sellaisesta. 

Fuksivuonna pyörin enimmäkseen oman tiedekuntayhdistykseni riennoissa. Osakuntaan liittyminen ei yksinkertaisesti tuntunut ajankohtaiselta heti opintojen alussa, kaiken uuden keskellä. Toisen opiskeluvuoteni syksyllä kaipasin kuitenkin jo vaihtelua ja päätin liittyä osakuntaan. Siellä sain lämpimän vastaanoton ja ennen kuin huomasinkaan, minut oli houkuteltu mukaan vaikka mihin. 

Sille tielle sitten jäin seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi, joihin mahtui monenlaista isompaa ja pienempää luottamustoimea. Osakuntatoimintaan minua veti mukanaan ennen kaikkea upea yhteisö. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuluvani jonnekin. Parhaimpina vuosina vietin osakunnalla aikaa lähes päivittäin. Siellä oli aina tuttuja, aina hauskaa seuraa, aina jotain tekemistä.

Siellä oli koti, ja sen kodin eteen oli antoisaa tehdä töitä. 

Kaiken hauskanpidon, ystävien ja unohtumattomien kokemuksien ohella osakunta opetti minulle todella paljon. Uskaltaisin jopa väittää, että osakunta kasvatti minusta sen ihmisen, joka nyt olen. Siellä minut, ujo ja epävarma nuori opiskelija, päästettiin järjestämään isoja juhlia, pitämään puheita ja johtamaan laulua satapäisille yleisöille, huolehtimaan osakunnan hallinnosta ja lopulta johtamaan koko osakuntaa. Siellä saatoin myös löytää juhlapöydässä vierestäni yliopiston kanslerin tai keskustella entisen tasavallan presidentin kanssa. 

Osakunta opetti minut pääsemään yli ujoudestani ja epävarmuudestani sekä antamaan itselleni arvoa. Jokainen tehtävä, johon osakunnassa tartuin, oli mukavuusalueeni ulkopuolella. Kannustava ilmapiiri sai kuitenkin aikaan sen, että uskalsin yrittää. Uskalsin tehdä, onnistua, erehtyä ja oppia. 

Henkisen kasvun ohella kartutin osakuntavuosieni aikana lukuisia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja: opin tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, opin järjestämään tapahtumia, opin hyvän hallinnon ja kokoustamisen käytänteitä, taloushallintoa, vastuunkantoa, koordinointia, esiintymistä, johtamista, ajankäytön hallintaa… Lista on loputon. 

Siinä missä opintoni tarjosivat minulle substanssiosaamista, suurimman osan niin sanotuista prosessitaidoistani olen oppinut osakunnassa. Osakunta myös avasi minulle lukemattomia verkostoja niin omalta alaltani kuin sen ulkopuoleltakin.

Työelämän kannalta osakuntatoiminta opetti minulle paljon myös siitä, minkälaisissa tehtävissä viihdyn, ja minkälaisia vahvuuksia minulla on. Viihdyin osakunnassa aina parhaiten hallinnollisissa rooleissa. Osakuntatoiminnan myötä kiinnostuin järjestökentästä ja aloin ajatella, ettei minun ehkä sittenkään tarvitse työskennellä opettajana, vaikka sellaiseksi opiskelinkin.  

Viime keväänä jätin lopulta osakuntatoiminnan taakseni. Vapaaehtoistoiminta on kuitenkin tullut elämääni jäädäkseen: tänä syksynä aloitin vapaaehtoistyön nuorten mielenterveyden parissa ja ensi vuonna vaikutan erään puolueen luottamustoimissa. 

En usko, että olisin tässä ilman osakuntaa. En usko, että tekisin nykyistä työtäni, enkä varsinkaan olisi uskaltanut hypätä keltanokkana niin rohkeasti mukaan poliittisen puolueen toimintaan. 

Vapaaehtoistoiminta siis kannattaa. Oli kyse sitten opiskelijajärjestöistä, kansalaistoiminnasta tai ihan mistä tahansa, tilaisuuteen kannattaa tarttua.  

Ei kuitenkaan siksi, että CV saisi täytettä – vaan siksi, että parhaimmillaan ja itselle juuri oikeassa paikassa vapaaehtoistoiminta on järjettömän antoisaa ja hauskaa. 

Siinä sivussa sitten oppii myös yhtä jos toista hyödyllistä.

 

Toimintasuositus:

  1. Mieti, olisiko sinun elämässäsi tilaa vapaaehtoistoiminnalle. Millaisessa toiminnassa haluaisit olla mukana ja miksi?
  2. Tutustu erilaisiin vaihtoehtoihin ja selvitä, miten pääset mukaan.
  3. Heittäydy rohkeasti kokeilemaan! Tarvittaessa voit aloittaa pienellä panoksella ja ottaa enemmän vastuuta sitten, jos homma vie mennessään.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *