Ajatuksia kirpputoreista

Kirpputorit on kyllä yksi maailman parhaista keksinnöistä, ja ne varmasti pitävät pintansa vaikka kuinka verkkokaupat valtaavat markkinoita. Itse innostuin kirpputoreista vasta aikuisiällä. Mielikuvat kirpputoreista oli vähän sellaisia, että vaatteet ja tavarat ovat kuitenkin vanhanaikaisia ja ehkä jotenkin huonokuntoisia ja likaisia..? 🙂 Eikä jaksa käyttää aikaa etsimiseen ja kaivamiseen. Monenlaista tavaraa ja riepua on tietysti tarjolla, sitä ei voi kieltää. Etenkin jos tavallinen kansa on itse myymässä tavaroitaan, tarjonta ja erityisesti hinnat voivat olla todella villejä. Kirpputoreilla, jotka toimivat omina yrityksinään, tavara tarkistetaan ja tarjonta on siistiä ja ehjää. Tällaiset kirpputorit ovat omia suosikkejani, juuri sen vuoksi, että jonkinlainen taso on olemassa ja tavara on muutenkin järjestetty niin, että etsimänsä on helpompi löytää. 

Yhden surullisen ilmiön olen tehnyt pöytä-, itsepalvelu- ja nettikirppiksillä, eli kirpputoreilla, jossa jokainen myy itse omat tavaransa. Monet ihmiset ovat unohtaneet kirpputorin idean, joka omasta mielestäni on se, että vanhaa tavaraa myydään pois halvalla, tarkoituksena laittaa itselle tarpeeton mutta vielä hyväkuntoinen tavara kiertämään. Monet myyjät selvästi yrittävät saada tavaroistaan omansa takaisin, eli vanhoja tavaroita myydään hinnalla joka on vähintään puolet alkuperäisestä hinnasta. Toisin sanoen halvemmalla pääsee, jos lähtee kauppojen alennusmyynteihin (ja se siitä kierrättämisestä, lisätään vaan kuluttamista). Kuka haluaa ostaa käytettyä tavaraa tai vaatetta, jos kaupasta saa haluamansa edullisemmin uutena? Hulluimmillaan käytettyä tavaraa myydään samalla hinnalla kuin kaupan normaalihinta, tai jopa kalliimmalla. Tarkkana siis ihmiset! Sanotaan, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Siitä huolimatta olisi ilahduttavaa, jos hinnat palautuisivat kohdilleen ja mukaan tulisi enemmän vilpitöntä ja hyvää tahtoa kierrättämisen puolesta. 

Kun kiertää kirpputoreja, on vaikea uskoa, että eletään taantuma-aikaa. Ihmisillä on aivan järkyttävä määrä ylimääräistä tavaraa. Sitä ylimääräistä tavaraa tuntuu pursuavan yli myös omista nurkista, vaikka jatkuvasti yritän muistutella itselleni kuluttamisen hillitsemisestä. Mikä meitä oikein vaivaa? Esimerkki: Itse menin tänä syksynä jonain sokeana hetkenä ostamaan joulukylän, vaikka inhoan koriste-esineitä ja vaikka olen päättänyt etten osta mitään turhaa, mitä en oikeasti tarvitse. Joskus vain tulee tällaisia hetkiä, valitettavasti. Ja kun tavara on kassissa, ei edes muista niitä selityksiä, jonka varjolla tuli taas shoppailtua. Tai jos on shoppaillut netissä, hämmentyneenä muistelee postin noutolappu kädessään, että mitä ihmettä sitä muka on tilannut (vai olenko ainoa?). Joka tapauksessa, nyt sitten katselen vähän nolona ostamaani joulukylää ja yritän vakuuttaa itselleni, että onhan se nyt ihan kiva. Varmaankin joulukylä on vuoden päästä myynnissä kirpputorilla…

Kirppari on yllätyksellinen, ikinä ei voi tietää mitä sieltä löytää vai löytääkö mitään. Sen vuoksi voi olla turhauttavaa etsiä jotain tiettyä tavaraa kirpputorilta aktiivisesti. Mieluummin kirpparit ovat harrastus tai jopa elämäntapa niin, että kirpparilla käydään usein ja pidetään joko mielessä tai paperilla ne tavarat joita oikeasti tarvitsee. Ja jos kirppari sijaitsee lähellä omaa kotia, tai on jonkun vakituisen kulkureitin varrella, aina parempi. Näin aikaa kirpparikäynteihin kuluu vähemmän eikä harmita lähteä tyhjin käsin kirpparilta pois, jos vaan piipahti ohikulkumatkalla. Trendit yleensä jäljittelevät menneitä aikakausia, jonka vuoksi kirppareilta on vanhasta tavarasta huolimatta mahdollista löytää jotain mikä on juuri nyt in. Joskus tuntuu, että ennen vaatteet ja tavarat olivat laadukkaampia kuin nyt. Ainakin moni iäkäs tuote on päätynyt kirpputorille odottamaan seuraavaa käyttäjäänsä monen vuoden tai vuosikymmenten jälkeen. Omassa kotona kirppiskamaa löytyy sulassa sovussa kaiken muun tavaran, ilmaiseksi saadun ja kaupasta ostetun, seasta. Alla olevassa kuvassa viidakkotytön sänky on kummisetänsä vanha 1980-luvulta. Tunika, Tikru-pehmolelu ja päiväpeiton kangas ovat kirpputorilta muutaman euron per kipale (ompelin päiväpeiton kankaasta itse). Koirapehmolelu on saatu lahjaksi.

Ylimmässä kuvassa on oma suosikki-kirpparini, Laajasalon Pelastusarmeijan kirpputori. Hinnat ovat kohtuullisia, tuotteet ehjiä ja siistejä (jos ei, tuotteessa on siitä merkintä), ja valikoima on laaja, esimerkiksi: huonekaluja, kirjoja, tekstiilejä, vaatteita, leluja, kenkiä, laukkuja, koruja ja astioita. Tuotteet on hyvin jaoteltu, esimerkiksi merkkivaatteet, juhlavaatteet ja isojen ihmisten vaatteet ovat omassa rekissään ja desing-astiat omassa hyllyssään. Helpottaa huomattavasti ostosten tekoa! Palvelu on ystävällistä, ja erilaisia tarjouksia on usein, ellei aina :) Lisäksi paikka löytyy omalta ostarilta, jossa tulee käytyä useamman kerran viikossa. Kirpputorille ei välttämättä tarvitse varata paljoa aikaa, mutta etsimiseen täytyy saada keskittyä rauhassa, ja kannattaa tosiaan tutkia hyllyt ja rekit huolella, parhaat löydöt eivät aina ole päällimmäisenä esillä.

Kirppareilla ei kannata mennä siihen lankaan, että tulee ostettua kaikenlaista, kun kerran tavaraa löytyy halvalla. Sillä tavoin ei loppujen lopuksi säästä yhtään, päinvastoin. Kirpparillakin kannattaa pitää pää kylmänä ja ostaa vain sitä mitä on ollut aikomuskin ostaa. Jos on pienituloinen ja mieli haikailee kalliiden tuotteiden perään, kannattaa muistaa, että mitä enemmän löytää tarvitsemaansa tavaraa ilmaiseksi tai halvalla, sitä enemmän jää rahaa ostaa jokin tietty juttu kalliimmalla, jotain minkä haluaa oikeasti olevan tosi laadukasta tai vaikka desingia. Onnistuu jos on malttia. Itse teen usein juuri näin, perushalpisketjuissa ei tule enää käytyä, vaan pyrin saamaan tavaran edullisesti (tai ilmaiseksi) käytettynä, jolloin rahaa jää joskus ostaa jotain laatumerkkejä.