Hylätyt huvilat
Sunnuntaina suuntasimme pitkästä, pitkästä aikaa retkelle hylätyille huviloille. Hassua miten harvoin täällä tulee käytyä, vaikka paikka sijaitsee vain reilun parin kilometrin päässä kotoa. Oli jännittävää löytää paikka ensimmäisen kerran joskus vuonna 2009, löysimme nimittäin hylätyt huvilat ihan yllätyksenä kun hortoilimme ympäri saarta. Myöhemmin ymmärsin, että kyseessä on ihan oikea ”turistikohde”, tälläkin reissulla tapasimme paljon ihmisiä joilla oli sama määränpää kuin meillä, lisäksi osa porukasta oli ulkomaalaisia – maahanmuuttajia vai oikeita turisteja, en tiedä, mutta joka tapauksessa paikka on selvästi suosittu. Huhu kertoi, että huvilat olisivat alkaneet romahtaa lisää, ja että kohta ei enää ole mitä mennä katsomaan, mutta vain yksi huvila on romahtunut entisestään. Vielä ehtii hyvin retkeilemään hylätyille huviloille!
Matkalla hylätyille huviloille ohitetaan Kaitalampi, joka sijaitsee kukkulan päällä, kaunis ja hieno ilmestys! Lammen takana sijaitsevat huvilat, eli lampi on ollut aikanaan huvilan asukkaiden käytössä. Huviloiden tarina on hyvin värikäs ja monivaiheinen, kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti lukea kirja: ”Kruunuvuori – hylättyjen huviloiden tarina” (tekijät Minna Torppa ja Aurora Reinhard). Koska kirja on olemassa, minun on turha kertoa huviloiden historiasta sen enempää 🙂
Pieniä haasteita oli päästä kaksien vaunujen kanssa huviloille, kun matkalla metsätien päälle oli kaatunut iso puu. Muutenkin vaati hieman kuntoa lykkiä jyrkissä ylämäissä 20 kiloa painolastia mukanaan, eli oli sitäkin mukavempaa päästä vihdoin perille. Tunnelma huviloilla on nostalginen, kaunis ja kodikas, ja tietenkin varmasti jokaisella vierailijalla herää mielessä kysymys, miksi ihmeessä huvilat näyttävät nyt tältä. Vaikka huvilat ovat olleet pitkään vailla oikeaa käyttöä, voi silti hyvin kuvitella vanhat asukkaat huviloilla viettämässä kesiään. Paikka on niin idyllinen, että väkisinkin haluaa ajatella, että täällä vietetyt kesät eivät ole voineet olla muuta kuin onnellisia.
Huviloiden sisätilat ovat arvoitus, en uskaltaisi mennä huviloihin sisälle, sen verran huonokuntoisia rakennukset jo ovat. Tiedä mitä aarteita sieltä voisi löytää (tai ehkä myös jotain ei niin miellyttävää?).
Pihamaalta löytyy myös kiva pieni kesäkeittiö – pois turha hienostelu! :) Tässä näkee, ettei sen aina niin fiini tarvitse olla, ollakseen toimiva. Tässä ideaa omallekin pihalle, jos sellainen vain olisi. Ehkä vielä joskus.
Alla oleva huvila on oma henkilökohtainen lemppari, kaunein kaikista. Tosin kauneus avautuu paremmin toiselta puolen taloa.
Polku rantaan. Kovin huonokuntoisena täällä ei ole voinut köpötellä. Portaat rantaan on tosi jyrkät ja koko alueen maasto muutenkin vaihtelevaa. Rannassa (oletettavasti) rantasauna ja vilvoittelupaikka. Rantsusta ihan mukavat maisemat Helsingin keskustaan. Ajatella, mikä paikka vain kolmen kilometrin päästä Helsingin ytimestä! Ja kyllä, Helsinki on kaunis, siitä ei pääse mihinkään.
On aina virkistävää käydä metsässä ja bonusta vielä, jos retkeen yhdistyy jollain tavalla meri, edes maisemallisesti. Oli siis tosi kiva päivä ja seuraavaa retkeä suunnitellen!