Lastenhuoneen sisustus
Ennen muinoin neljä ihmistä reippaassa 60 neliössä olisi ollut hillitöntä luksusta. Nyt se saa ihmiset pyörittelemään silmiään, että miten ihmeessä te sovitte elämään. Kyllähän se vähän vaatii työtä ja luovuutta, mutta vielä tässä vaiheessa pärjätään ihan hyvin. Pienet lapset ovat aina siellä missä aikuisetkin, joten neliömäärä ei toistaiseksi ole ongelma, vaan säilytystilan puute. Mitään ylimääräistä ei saa (saisi…) olla, vähintään kerran vuodessa teen inventaarion turhista tavaroista ja vaatteista, jotka joko myyn kirpputorilla tai annan eteenpäin. Ilmaiseksi antaminen on jotain, mistä kirjoitan joku kerta ihan oman jutun, se on niin hieno asia!
Tähän asti vanhin lapsi eli viidakkotyttömme on pitänyt valtakuntaansa kodin pikkuhuoneessa, kun taas me ollaan puolison kanssa majailtu isommassa makuukammarissa nuorimman eli pikkukarhun kanssa. Nyt kun pikkukarhulle ei tarjoilla enää yöpalveluja, on aika laittaa nämä kaksi maakaria samaan huoneeseen, ja antaa heille kodin isompi makuuhuone, jossa on hyvin leikkitilaa. Alla olevassa kuvassa on viidakkotytön vanha pikkuhuone, jossa pikkukarhu on kyläilemässä 🙂 Huoneeseen ei mitenkään olisi sopinut toista sänkyä, eikä tilaa muutenkaan ollut kovin paljoa.
Olen kuullut Pakilan työkeskuksesta jo monta vuotta sitten, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi käydä siellä. Nyt oli syy käydä, sillä suunnittelin lastenhuoneeseen kunnollista pöytää, missä olisi tilaa piirtää, muovailla ja askarrella. Kävin työkeskuksessa pikkukarhun kanssa. Parasta olisi päästä tällaisille reissuille yksin ilman lapsia, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja, sillä halusin saada hankittua pöydän mahdollisimman nopeasti. Kuten kuvista näkyy, pikkupöytiä ja -tuoleja oli tosiaan tarjolla, ei muuta kuin valitsemaan parhaat päältä. Kaikki olivat hyväkuntoisia, mutta osassa oli aika paljon kulumaa. En tiedä onko sillä mitään väliä, käytössähän tavarat kuluvat kuitenkin, etenkin lasten käytössä.
Työkeskuksessa oli tarjolla myös aikuisten kokoisia pöytiä ja tuoleja, sekä työtuoleja ja -pöytiä, sohvia, kaappeja, naulakoita, pinnasänkyjä, lastenvaunuja, patjoja ja varmaan kaikkea muutakin mitä ei tullut huomattua. Hinnat ei päätä huimaa, paitsi jos tavarat ovat kunnostettuja, hintaa tulee enemmän. Jos arvostaa käytönnöllisyyttä ja kestävyyttä, täältä saattaisi hyvin löytää jotain sopivaa itselleen. Mitään sisustusliikekamaa nämä ei tosiaan ole, vaan ihan peruskalustoa. Lasten naulakko oli suosikkini, jos olisi isompi koti, hankkisin ehdottomasti lapsilleni tällaisen naulakon. Helpottaisi kummasti arkea, kun lapset saisivat itse laitettua takkinsa ja kenkänsä naulakkoon. Alla olevaa naulakkoa oli tarjolla myös puolet lyhyempänä versiona.
Oli aika kova homma laittaa lastenhuone kuntoon, sillä samaan syssyyn lähetin kolme huonekalua (senkki, lipasto ja pieni pöytä) vanhempien luo. Piti siis tiivistää ja järkeistää vanhaa säilyttämistä sekä hankkiutua monesta vanhasta tavarasta ja vaatteesta eroon. Raskasta mutta antoisaa hommaa. Tältä nyt sitten lastenhuone näyttää. Mainittakoon nyt vielä, että alla oleva pöytä ja neljä tuolia maksoivat yhteensä 20 euroa, että ei paha hinta. Aion hankkia vielä jotain pientä huoneeseen, kuten pienen seinänaulakon ja maton. Kaapissa olisi valmiiksi valkoista kalustemaalia, jos haluaisi maalata lasten pöydän ja tuolit, mutta saa nähdä saanko koskaan aikaiseksi. Ja ehkä puunväri on kivempi?
En ole mikään The Sisustaja, jolla olisi paljon ideoita ja näkemyksiä jakaa, mutta yhden vinkin voin antaa: älkää laittako pitkiä verhoja lastenhuoneeseen, ellet halua ripustaa niitä muutaman päivän välein takaisin. Tai jos et sitten lopulta halua katsoa ikkunaa ilman verhoja, kun olet kyllästynyt jatkuvaan ripustamiseen. Tai ellet halua jatkuvasti toimia verhonvartijana. Itse en nyt periaatteestakaan aio tähän hätään ostaa ja ommella uusia verhoja, etenkin kun muumi-kuosi on niin kiva, mutta jatkossa pidän tämän asian visusti mielessä.