Terveisiä Keski-Pohjanmaalta
Viime viikko meni vanhoilla kotikonnuilla Keski-Pohjanmaalla, olin siellä lasten kanssa ”syyslomalla”. Sää oli juuri sellainen kuin muistelenkin syksyjen siellä olevan: sumuista, sateista, pilvistä, synkkää, kylmää, hyytävää, märkää. Maa tuoksuu ja ilma maistuu. Viikko vanhempien luona kului siivillä, oli hauskaa tehdä kaikkea mikä ei Helsingissä onnistuisi arkena ja päiväsaikaan. Ompelin kahdet verhot, kävin kaupungilla, kuntosalilla, lenkillä, käsihoidossa, kampaajalla ja vanhemman lapsen kanssa uimahallissa. Oma mummini oli myös kylässä vanhempieni luona, joten talossa oli naisia neljässä sukupolvessa.
Ylläoleva kuva on vakiolenkkireitiltä, vanhempien kodin vierestä. Ja kuvassa oleva oranssi eläin ei ole kettu vaan vanhempieni iki-ihana, sympaattinen ja uskollinen sekarotuinen koira 🙂 Aika iäkäs jo, mutta vielä jaksaa!
Ruska-aika meni jo Keski-Pohjanmaalla! Puut olivat pudottaneet lehtensä ja olivat aivan paljaita. Tykkään syksystä tosi paljon, ensin tulee luonnon kaunis väriloisto ja sen jälkeinen luonnon alastomuus on jotenkin viehättävää ja pysäyttävää, lopuksi pakkanen jättää lumisen ja huurteisen jälkensä. Syksyn kulkua on mielestäni vielä kiinnostavampaa seurata kuin kevättä.
Tämän ”ketun” kanssa tuli käytyä lenkillä monta kertaa, hauska seurata hänen retkiään ja puuhiaan.
Tässäpä sitä on oikein pohjalaista mielenmaisemaa. Näkymä on itselleni ehkä tutuin mahdollinen, enkä muista sen muuttuneen lapsuusajoista yhtään. Jos joskus aika tuntuu pysähtyneen, niin täällä. Ahdistavaa vai rauhoittavaa?
Katsos vaan, isän vene löytyi pellolta! Mikäs siinä kun on kerran oma pelto :)
Kuopuksella oli ihan oma vahti päiväunilla ulkona. ”Kettumme” viihtyi ulkokoirana koko viikon, ei taida enää jaksaa lasten seuraa.
Äidin kesäkeittiö, kotoisa ja konstailematon. Kuvassa oleva pöytä on ties miltä vuosikymmeneltä ja muistan sen omilta lapsuusajoiltani. Se oli oikeasti meidän puutarhapöytä ja kesäisin aktiivisessa käytössä. Lapsena se oli mielestäni tosi hieno (ja mikä ettei vieläkin!), sarjaan kuului vielä neljä tuoliakin. Nykyään meinaa olla vähän erinäköisiä puutarhakalusteet :)
Pimeäaika oli jo pidempi kuin Helsingissä, ja illalla oli kiva sytytellä kynttilöitä kylmän ja pimeän vastapainoksi. Tänne tullaan sitten seuraavan kerran vasta jouluna, silloin on taas aivan eri näköistä.