Kaksi puhtaanvalkoista koiraa (kuva alla). Sopii värityksensä puolesta hyvin esimerkiksi valkoiseen (ja mielellään kalliiseen) sisustukseen. Rodultaan nämä mielestäni ovat Bolognesejä, mutta googlettelemalla en jostain syystä löytänyt vastaavanlaista. Olisiko nämä sitten jotain haisunäädän ja koiran risteytyksiä? Varmaan harvinaisia jokatapauksessa.

Kuten olen aiemmin blogissa maininnut, niin nämähän on vähän erilaisia persoonia. Peto on näistä vähän villimpi ja hän yleensä tykkäisi leikkiä kokoajan, tai syödä sukkia, tai hyppiä pöydällä. Lilli sitten taas tykkäisi nukkua kokoajan, tai olla sylissä. Tai nukkua sylissä.

Nämä on myös sillälailla käteviä, että vaikka ovatkin sylikokoisia niin jaksavat hyvin lenkkeillä pitkiäkin matkoja. Tässäkin toki löytyy pieniä eroavaisuuksia. Lillin kävely muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä likaisemmaksi turkki muuttuu rapakelillä. Se oikeasti vaikuttaa siltä, että Lilliä ällöttää kävellä eteenpäin, koska on niin likainen. Se kiertää kaikki rapakot ja nostelee jalkoja vähän väliä ja yrittää ravistella itseään kuivaksi. Sitten sen turkkiin tarttuu yksi pieni havunneulanen, eikä matkaa voi jatkaa ennen kuin se on irroitettu karvoista.

Peto taas sitten. Sen perseessä on kiinni käpy ja tassuissa ja pari oksaa. Mutta hän ei onneksi itse niitä huomaa niin matkaa on hyvä jatkaa juoksemalla kurarapakon läpi. Sitten se huomaa, että tien toisella puolella lentää tuulessa lehti. Se on pakko saada kiinni. No ei sitä saanut kiinni kun se lähti tuulen mukana taivaalle. Onneksi vierestä löytyy likakasa johon voi tunkea oman kuonon huvin vuoksi ja näyttää hämmentyneeltä kun kielletään tekemästä niin.

Lenkki oli kiva, pitkä ja sen jälkeen mukavasti väsytti. Kotona odotti vielä suihku. Lilli puhdistui hyvin, Petoon jäi vielä ehkä noin 100 pientä risua ja lehteä kiinni. Lilli laittoi nukkumaan. Peto haki pallon ja odotti, että joku nakkaisi sen haettavaksi.