Ekan viikon fiiliksiä

Maanantai

Täällä sitä ollaan, Lapissa!

On tämä kummallista seutua. Ensinnäkin ajat tuntikausia lähes suoraa tietä poroja väistellen. Ihmettelet miten kasikympin talvirajoituksia ei tarvita vielä täällä pohjoisessa, mutta kaikkialla muualla Oulua etelämpänä ei pystytä ajamaan, jos vähän pakastaa. Sitten kun näyttää siltä, että missään ei todellakaan voi olla enää mitään sivistynyttä elämää, niin yhtäkkiä eteen kohoaa aivan hitokseen iso mäki värivaloineen ja laskettelurinteineen ja olet tosiaan saapunut perille. Koska lunta ei ole, niin kaikkialla on todellakin pimeää. Tarkoitan niin pimeää, että pimeys tuntuu syövän katuvalotkin. Missään ei näytä liikkuvan ketään, mutta Levin kylällä on silti kaksi isoa ruokakauppaa sunnuntainakin auki yhdeksään.

Matkalla ihmetytti miten Lapissa voi auringonlaskun aikaan kaikkialla olla pinkkiä ja violettia. Kaverin vedenpitävä selitys tälle oli, että Lapissa on niin saastunut ilma, että se värjää kaiken. Saastunutta ilmaa on kuitenkin yllättävän hyvä hengittää, joten en aio suojautua mitenkään.

Kävin tsekkaamassa uuden duunipaikkani, järjestelin kämppää mieleisekseni (tähän loistava tilaisuus, koska satuin olemaan ensimmäinen asukas tässä duunarisolussa), valitsin tietysti omasta mielestäni parhaan sängyn ja mietin miten käytän huomisen päivän kylään tutustumiseen. Kaupan vieressä oli niin kivan näköinen kahvila, että pitänee käydä siellä päiväkaffella. Koitan soluttautua paikallisväestöön ennen turistiryntäystä.

Lumimäärän suhteen näyttää vähän ankealta siihen nähden, että alle viikon päästä pitäisi tehdä päätöksiä Alppihiihdon maailmancupin suhteen. Nyt sitten kaikki peukut ja varpaat pystyyn sen suhteen, että lunta puskee ovista ja ikkunoista. Olisi meinaan komea tapahtuma seurailla sitä paikan päällä.

Ensimmäinen ja isoin muuttokuormahan jäi Kemiin, josta avokkini oli löytänyt oikein kelvollisen kämpän meille. Sinne suuntaan sitten vapailla, jotka onneksi sijoittuvat hyvin peräkkäisiin päiviin. Kyllähän tämä taitaa olla melkoinen koetinkivi parisuhteelle, kun erossa ollaan, mutta vertaukseksi löytyy pariskuntia, jotka lähes pysyvästi asuvat jopa eri maanosissa. Muutto on tainnut stressata molempia jonkin verran ja ollaan oltu vähän äksyjä toisillemme. Ehkä pieni välimatka tekee jopa hyvää, niin muistaa taas mitä siinä kumppanissa kaipaa eniten. 😉

DSC_0167.JPG

Sunnuntai

Eka viikko takana ja siihenkin jo mahtuu jos jonkinlaista. Työpaikka vaikuttaa erinomaiselta. Uudet työkaverit ovat iloisia, suuri osa myös uusia talossa, joten ottavat hyvin vastaan uudet ihmiset. Vanhatkin työntekijät ovat tottuneet saamaan uusia ihmisiä taloon, joten perehdyttävät hyvin. Ihmiset saavat olla omana itsenään ja halutaan, että kaikki viihtyvät. Näkyyhän se sitten asiakkaillekin, kun töissä on hyvä olla.

Olen saanut yhden kämppäkaverinkin ja tullaan oikein hyvin juttuun. Kämppis tykkää matkustaa, nähdä maailmaa, liikkua paljon ja on nuorempaan ikäänsä nähden ehtinyt nähdä ja tehdä vaikka mitä, joten juteltavaa riittää. Kuun lopussa saadaan sitten uusia kämppiksiä. Totta kai vähän jännittää, että millaista on sitten kun saa huonekaverin ja pitää mahtua pieneen huoneeseen toisen ihmisen kanssa. Saako sitä nukuttua kunnolla kun eletään mahdollisesti eri rytmissä, itse kun teen vain yövuoroja talvella.

Olen katsellut maisemia, löytänyt uuden treenipaikan itselleni ja Levi tuntuu kotoisalta. Vielä kun tulisi sitä lunta. Päivän verran sitä ehti sadella, mutta sitten ennuste lupasi taas vettä.

Nyt palasin muutamaksi päiväksi avokin luo vaatimaan läheisyyttä ja lisäksi aion hoitaa shoppailuja, että saadaan kämppä Levillä vielä viihtyisämmäksi.

 

DSC_0206.JPG

Tiistai

Huomenna haen sukset varastosta ja alkaa uusi työviikko. Pari päivää vielä perehdytystä vanhan työntekijän seurassa ja sitten alkaa ihan omat työvuorot yksinään. Ja toivottavasti myös pikkuhiljaa alkaisi sesonki ja tupa täyttyisi iloisesta lomaväestä. Vapaapäivät Kemissä olen käyttänyt lenkkeilyyn ja köllöttelyyn. Kotiovelta lähtee aivan täydelliset juoksupolut ja askelkin on tuntunut kevyeltä. Pakko kehua tähän myös juoksukenkiäni, nää on parhaat tähän mennessä jalassani olleet lenkkarit!

DSC_0228.JPG

Suhteet Oma elämä Työ

Tallinna

Tallinnassa on tullut käytyä jos jonkin kerran. Olen aina tykännyt paikasta, tunnelmasta, ruuasta, Virosta ylipäätään. Tartossa viihdyin myös hyvin. Mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna kiertelin oikeasti muuallakin kuin Saku Suurhallissa ja Vanhassa kaupungissa. 

Sakuhallille minut vetää Tallinna International Horse Show. Halvat liput, katsomossa saa juoda kaljaa (ja ehkä vähän omasta piilopullosta hörppiä kermalikööriä, sopii tosi hyvin esteratsastukseen) ja viereisessä ostoskeskuksessa Rocca Al Maressa on ravintola Mack Bar-B-Que, joka tarjoilee maailman parhaat ribsit.Tämän setin hoidin tänäkin vuonna alta pois ja toisen reissupäivän käytin kävelemiseen. 

 

DSC_0600.JPG

Muistaakseni luin jostain Lilyn blogista Kadriorgin palatsin puistosta ja hukkuneiden merimiesten muistomerkistä. Kävin sitten niitä ihmettelemässä ja kyllä kannatti. Sunnuntaipäivän fiilis rannalla muistomerkin vieressä oli leppoisa, pari koiraa ja lasta juoksentelemassa, pariskunnat kävelemässä käsi kädessä, turisteja ottamassa kuvia (minäkin…) ja toiset ihan vain istumassa ja rauhoittumassa.  

DSC_0612.JPG

DSC_0617.JPG

DSC_0620.JPG

 

Muistomerkiltä lähdin kiertelemään puistoa. Ihmisiä oli liikenteessä paljon, kaikki kiireettömästi kävelemässä ja nauttimassa päivästä. Ihailin miten tyylikkäästi pukeutuneena perheet olivat lähteneet puistoon päiväkävelylle. Suomalaisena tuulipukuihmisenä nostan aina hattua korkokenkiä kävelylenkilläkin käyttäville naisille. Puiston kasvillisuus oli upea. Kasvejahan en tunne, mutta jonkintyyppisiä tammia, lehtikuusia ja kastanjoita olin näkevinäni. Pitkän tovin vain istuskelin metsikössä (tosin oli pakko orastavan krapulankin takia vähän levähtää). Jatkoin matkaani taidemuseo Kumulle, siitä ihailemaan Kadriorgin kukkaistutuksia ja lopulta käppäilin takaisin keskustaa kohti.

DSC_0623.JPG

DSC_0625.JPG

DSC_0630.JPG

DSC_0631.JPG

DSC_0632.JPG

DSC_0642.JPG

Löysin myös uuden ravintolasuosikkini Vapianon. Kuulemma löytyy Helsingistäkin, joten tiedän mihin aivan varmasti menen siellä seuraavalla reissullani. Pastat oli aivan taivaallisen hyviä ja hinnat kohdillaan. Paikka oli rento, tuoreita yrttejä joka puolella, hauska tilaussysteemi, jossa näkee kun oma ruoka valmistetaan nenän edessä ja koiratkin näyttivät olevan tervetulleita hengailemaan ravintolaan. Kyseiselle paikalle 5/5 pistettä. 🙂

 

Kulttuuri Matkat