Melkoisia organisointitaitoja tässä taas on tarvittu, että saa järjesteltyä asioita vähän joka puolella. Työt on tehtävä, kaikki asiakkaat kontaktoitava muuton edellä, muuttojärjestelyt, vuokralaisten löytäminen asuntooni, uuden katon löytäminen pään päälle toiselta puolelta Suomea, pankkiasiat, vakuutusasiat, autoasiat, kämpän huoltoasiat, pakkaamisen aloittaminen kerrankin ajoissa, huonekalujen myynti/sijoittaminen….. Ei uskoisi miten monta asiaa tässä onkaan järjesteltävänä. 

Koira on pakko laittaa hoitoon, sillä en pystykään ottamaan sitä Lappiin mukaan kuten suunnitelmissa tietenkin oli. Onneksi kaveripiiristä löytyi sijoituskoti mussukalleni ja pääsee sinne tutun koirakaverin kanssa telmimään. Haikeaa se on omasta lapsesta silti luopua niin pitkäksi aikaa. Mutta jotain on uhrattava unelmien eteen, eikös se näin mene. Ja sen jälkeen meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. 🙂

Avokin kanssa tulee asumusero. Kai tämäkin on uhraus? Hän sai sen verran hyvän työtarjouksen toisaalla, että typerys jättäisi väliin. Koitan ajatella, että kaikki sujuu hyvin if it’s meant to be.

Erinomaisia uutisia ovat olleet mukavanoloisten vuokralaisten löytyminen ja Son Doong-trekin varmistuminen. Nyt etsimään niitä täydellisesti luolaseikkailuun sopivia vaelluskenkiä, reppua ja muita pakollisia vermeitä. Lapissa pitää ottaa sitten asiaksi vaelluskunnon kohottaminen, sillä valmistautumisohjeissa annettiin jos jonkinlaisia vaatimuksia ja suosituksia fyysisen kunnon suhteen. Mä oon fiiliksissä!!

Reittisuunnitelmatkin ovat vähän muuttaneet muotoaan, kun sain loistavan päähänpiston tehdä visiitin myös Laosiin. Kaikki sitä kehuvat, itseltäni se on vielä näkemättä ja kokematta. Ja siitä pääsee sujuvasti (vain 9-14h bussimatkan jälkeen) Vietnamiin lähelle Phong Nhata. Tai mitään lähelle, 4h siitäkin taitaa matkaa vielä jäädä. Mutta Aasiassa liikkuessa käsitys välimatkoista ja matkojen kestosta muuttuu ihan toisenlaiseksi kuin Suomessa. Reissurahaakin on sattuman kaupalla hankittuna ja kevyet 6 miljoonaa. 😉