Olin työhaastattelussa pitkästä aikaa! Ai että mua jännitti. Kyseessä on työ, jonka oikeasti haluaisin ja toivon todella valtavan kovasti saavani homman. Se muuttaisi elämäni suuntaa aika tavalla. Saisin mielekkään työn jossa voin kehittyä eteenpäin joka päivä, työympäristön joka motivoi minua ja jatkokouluttautumismahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat oman mielenkiinnon mukaan. Työ olisi siis liikunta-alalta mihin pyrin tällä hetkellä intohimoisesti. 

Voittohan oli jo tällä vähäisellä aiemmalla työtä vastaavalla kokemuksella päästä haastatteluun ja mielestäni se meni hyvin. Hassua miten sitä ensin jännittää saako kutsun haastatteluun, sitten jännittää haastattelua, haastattelun jälkeen jännittää saako paikan. 

Mikäli en saa paikkaa niin tämä haastattelu kuitenkin vahvisti sen, että olen menossa oikeaan suuntaan. Olin kertakaikkiaan innoissani ja huomasin vihdoin, että täällä minun pitäisi olla. Jatkoa ajatellen siis sain varmuutta ja motivaatiota.

Syntini on aina ollut ruokapalkinnot. Tässä oli siis hyvä tekosyy palkita itseäni uudella herkulla, mitä kaverini hehkutteli naamakirjassa pari päivää takaperin. Sattumalta sitä löytyikin cittarin altaasta. Hinta oli kyllä sellainen, että silmät meinasi tippua päästä, mutta kerrankos sitä. Itselleni nappasin suklaaversion mukaan ja uskoisin tästä tulevan ensi kesän hittijäde itselleni. 

Jälkiruuaksi sitten jokirapupatonkia. 🙂

Tässä jo vähän matkalla sulanut herkku.