Auto jätti minut tänään tienposkeen. Ei oikeastaan ehtinyt edes ärsyttää, kun olin juuri ehtinyt hakemaan take away-sushia 🙂 Kuten olen maininnut, niin sushi pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Kävellen kotiin ja herkkuja ääntä kohden!

Olen oppinut sushin syömisestä ihan lähiaikoina paljon. Esimerkiksi sen, että inkivääri otetaan palojen välissä yksinään puhdistamaan suuta seuraavia makuja varten. Ja että nigiripalaset kuuluu kääntää kyljelleen ja sitten tikut pitävät kalanpalasen paikoillaan. Soijaan kasteltua sushipalaa ei myöskään kuulu koskaan heilutella, että ylimääräiset soijat tippuisivat.

Sitä en ole kuitenkaan koskaan oppinut mitä sille wasabille oikeasti pitäisi tehdä. Oma tyylini on levitellä pieniä wasabikokkareita oikeastaan jokaisen sushipalan päälle. Toinen tapa on tiputtaa wasabikökkäre soijan sekaan. Mikä mahtaa olla oikea tapa?

Arvoitukseksi on edelleenkin jäänyt myös mitä sille ravunpyrstölle pitää tehdä? Itsehän irrotan sen tyylikkäästi sormin ennen syömistä. 

Näin upealta oma wasabikökkäresushini näytti hieman rasiassa heiluneena. Tärkein on kuitenkin se maku.