Son Doong part 2.
Son Doong – Eedenin puutarhassa
Lisää aiheesta postauksessa Son Doong part 1.
Aamulla lähdettin tarpomaan Hang Eniltä jokea pitkin kohti Son Doongia. Puimme kiipeilyvaljaat päälle luolan suuaukolla ja jännitys oli todella käsin kosketeltava. Voitte kuvitella sen tunteen, kun näet vain luolan suuaukon, pimeyden johon lähdetään laskeutumaan köysien avulla kivikon ja liukkaiden ja mutaisten kallioiden sekaan otsalampun valossa. Luolan pimeyttä ei pysty kokematta käsittämään, kuten ei mittasuhteitakaan. Sumu syö kaiken otsalampun valon, samoin kaikki ääni katoaa luolassa pauhaavan joen kohinaan, jokea ei näe syvällä rotkossa, sen vain kuulee. Valo ei osu sinne asti, eikä myöskään luolan kattoon. Välillä kivien välistä mahtuu juuri ja juuri ryömimään, välillä vierellä on kymmenien metrien pudotus, maisemat luolassa vaihtuvat niin ettei tiedä aina millä planeetalla ollaan. Ylitetään pari kertaa joki sopivan matalasta kohdasta, seuraavaksi kiivetään taas köysien avulla jyrkimmät kalliot. Vähitellen alkaa sarastaa valoa kohdasta, josta luolan katto on aikanaan romahtanut. Romahtaneita kohtia on luolassa kaksi ja aukon kohdalle kasvanutta metsää ei turhaan kutsuta Eedenin puutarhaksi. Parhaimmat kuvat sai tietysti näissä päivänvalon kohtaavissa paikoissa, mutta kuvat kertovat vain muutamasta kymmenestä metristä, jotka luolassa kuljettiin. Kokonaisuudessaan luolalla on pituutta noin 5km.
Leiriydyimme kahdessa eri paikassa luolassa, molemmat lähellä romahtaneita kohtia. Fiilistä en osaa sanoin kuvailla. Ison osan ajasta leirissä vain istuttiin ja ihmeteltiin, miten on mahdollista, että ollaan täällä. Jatkoimme matkaa viimeisestä leiristä kohti luolan perällä sijaitsevaa Great wall of Vietnamia. Kävelimme pitkin hiekkadyynejä. Luolan perälle voi useimmiten kävellä, mutta ajoittain ukkosmyrskyjen jälkeen sinne muodostuu järvi, joka on syvimmillään 30 metriä, eli vettä tulee luolaan todella paljon. Vielä ei ole pystytty selvittämään mistä tämä vesi tulee, se ei tule joesta, joka kulkee luolan toisella puolella. On vain selvitetty mihin vesi katoaa. Järveä varten luolaan on kuljetettu muutama pieni ja hutera vene, joilla meloimme pimeydessä kohti muuria. Tässä osassa luolassa otsalampun valo riitti vain muutaman metrin eteenpäin. Vietnamin muuri luolan perällä on lähes pystysuora kaunis muodostelma, jonka yläpuolelta pystyi juuri ja juuri huomaamaan sarastavan päivän valon. Jos muurin kiipeäisi ylös olisi noin 500m päässä vielä uloskäynti.
Peseytyminen onnistui luolassa vain joissa ja järvessä, joten olimme koko ajan yltä päältä likaisia ja rehellisesti todella pahan hajuisia kaiken hikoilun vuoksi. Mutaa oli kaikkialla, joten mitkään vaatteet eivät säästyneet likaantumiselta ja kastumiselta.
Neljänneksi yöksi palasimme koko pitkän ja fyysisesti raskaan matkan Hang Eniin yöpymään. Iltaohjelmana lähinnä pelasimme korttia, menimme nukkumaan todella aikaisin ja samoin aamulla heräilimme heti aamun sarastaessa luolan katolta. Viimeisenä päivänä oli vielä edessä matka taas niissä upeissa jokimaisemissa ulos viidakosta ja lopussa urakoimme noin tunnin vuoren rinnettä pitkin ylämäkeen. Todellinen kuntotesti, etenkin kun lämpöä oli yli 35 astetta. Onneksi rinteen päällä odotti kylmä kalja. J Kaikki odottivat tässä kohtaa jo suihkua ja puhtaita vaatteita. Meidät kuljetettiin hotellille ja kaikki painuivat päiväunille heti lounaan jälkeen. Illalla vaihdoimme vielä ajatuksia yhteisen illallisen verran. Se olikin hyvä, sillä luolassa käynti oli kaikille niin äärimmäinen kokemus eikä sitä valitettavasti täysin ymmärrä kokematta itse. Mittasuhteita ja fiilistä ei voi millään selittää.
Nyt olen kuitenkin päässyt toteuttamaan yhden unelmani ja olisin valmis tekemään sen heti uudestaan.
