juhannuksen viettoa: mökkipuhteita ja vintage-kottikärryjä

Täällä taas, nimittäin oman kodin terassilla! Hassua miten viime kesänä harmitti, että tähän alkaa paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja tänä kesänä olen siitä niin samperin onnellinen – tässä varjossa kun tarkenee aivan loistavasti shotseissa ja t-paidassa.

Mies tosiaan pakkasi tänään aamulla tohkeissaan olevan esikoisen kanssa reppuun juomapullot, lapiot ja ties mitä muuta, ja sen jälkeen he ilmoittivat lähtevänsä seikkailemaan. Itse laitoin vauvan vaunuihin, kaivoin pitkästä aikaa kaapista kuulokkeet korville ja kärryttelin lähikaupalle ostamaan jäätelöä äänikirjaa kuunnellen. Ihana paluu esikoisen vauva-aikaan, silloin tein tuota paljon ja kuuntelin valehtelematta kymmeniä kirjoja rattaita työnnellen.

Juhannusta vietettiin viikonloppuna ja jotenkin vähän hassu olo siitä. Tai missä kohtaa tämä kesäkuu eteni näin pitkälle? Tuntuu, että miehen pitkät työreissut ovat tällä hetkellä, tämän raskaan kevään ja vauva-arjen keskellä, sellaista päivästä toiseen tarpomista, että ei jotenkin edes tajua, että aika samalla kulkee. Ei ajattele sitä, että on kesäkuu, maanantai tai kahdeskymmenestoinen päivä, vaan laskee vain sitä kuinka monta päivää on miehen paluuseen, vaikka kuinka olisi siinä kaikkea kivaa tekemistä lasten kansssa. Hmm, täytynee päästä tästä tavasta eroon! Onneksi, heh, pääsen sitä ihan pian harjoittelemaan taas, kun miehellä on seuraava reilu viikon mittainen reissu – tosin onneksi tämän kesän viimeisiä.

Mutta niin, se juhannus!

Olen aiemminkin kirjoittanut tänne, että en varsinaisesti ole ollut mikään juhannuksen ykkösfani. Mutta jännästi tänä vuonna olin selvästi jo vähän lämmennyt sille. Olin riemuissani, että pystyimme lähtemään mökille koko perhe ja saimme vielä kälyni sinne seuraksi. Nauroinkin, että olen itseasiassa viettänyt enemmän juhannuksia kälyni kuin mieheni kanssa, koska mies on niin monena vuonna ollut töissä koko juhannuksen.

Juhannusaatto kuluikin hyvänä sekoituksena mökkipuhteita ja kaikkea mukavaa. Olimme etukäteen sopineet, että yhtenä päivänä emme tekisi mitään hommia, mutta ei tuolla porukalla ollut kyllä mitään saumaa tämän sopimuksen loppuun asti viemiseen. Tosin totesin, että klapien heittely puuvajaan oli huomattavasti kivempaa, kun sitä teki kymmenen minuutin ajastuksella ja sen jälkeen joi vähän ”teetä” leikkimökin varjoissa. Lapsilla tuntui myös olevan hirmu hauskaa, kun kerrankin aikuisia riitti jokaiselle oma ja vielä yksi ylimääräinenkin.

Juhannuspäivänä puolestaan meidät oli kutsuttu pieniin pihajuhliin, missä olikin sitten pöytä täynnä herkkuja. Typyn selvittyä alkujännityksestään hän paineli reippaana pelaamassa jalkapalloa isompien poikien kanssa (kantaen tietenkin välillä maalimerkkejä sinne sun tänne) ja harjoitteli innoissaan vesipyssyn käyttöä. Tytön ehdottomaksi lemppariksi muodostui kuitenkin sedän hänelle kunnostamat upeat, vanhat kottikärryt, joiden kanssa hän puuhasikin sitten loppureissun.

tyttö leikkii piilosta – tässä siis itse piilossa..

Mutta jahas, nyt tuo pieni seuralaiseni heräsi, joten palaillaan taas !

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *