tasainen arki on tylsää – ainakin lukijalle?

Blogini luetuimmat jutut liittyvät parisuhdeväkivaltaan ja lastensuojeluun.

Maailmoihin, jotka eivät juuri nyt ole läsnä arjessani onneksi mitenkään aktiivisesti, eivätkä ainakaan henkilökohtaisella puolella toivottavasti tulekaan ajankohtaiseksi.

Mutta se miksi otin tämän nyt esille, on se, että meille kuuluu tasaisen hyvää. Nautin aurinkoisista päivistä, pihalla puuhastelusta, hyvästä ruoasta, siitä, jos koira ei hauku ohi kävelevälle perheelle, hyvin nukutuista öistä, miehen työmatkoilta paluista, lapsen oivallusten seuraamisesta ja uusista sanoista.

Tästä kirjoittaminen kuitenkin tuntuu tällä hetkellä vähän lattealta, koska väkisin välillä alkaa miettiä, että kiinnostaako se nyt oikeastaan ketään.

Tämä on kai vähän tätä nykytilannetta – somessa kiehtovat ja inspiroivat tilit, joilla näytetään sitä arjen rosoisempaa puolta eikä rajata sitä pelkästään siihen täydelliseen. Blogeissakin mielenkiintoa herättävät ehkä enemmän muut asiat kuin vaaleanpunainen hattara. Jotenkin se puoli koetaan aidompana – ehkä jopa rehellisempänä?

Vaikka kaikki tietävät, että somessa/blogissa/missä vaan jokainen jakaa vain sen minkä päättää jakaa, tuntuu se silti välillä unohtuvan. Ei täällä meilläkään arki mitään pullamössöä pelkästään ole, mutta kyllä – pääosin meillä sujuu tasaisen kivasti. Ja nykyään olen jopa niin vanha (pöh) ja viisas (kyllä), että osaan jopa nauttia siitä ilman, että tarvitsee 1) kehittää draamaa 2) ahdistua siitä tasaisuudesta. Sen nuo alussa mainitut aiheet, parisuhdeväkivalta ja lastensuojelu, ovat opettaneet – mikään ei ole niin ihanaa kuin turvallinen, tasainen arki.

Mieleeni kuitenkin nousee vähän väliä joku ns. isompi aihe tai kokonaisuus, mistä haluaisi kirjoittaa, sellaisen ihan perus kuulumisten päivittelyn lisäksi. Sellaiseen kunnolla ajatuksen kanssa kirjoittamiseen ei vain tunnu olevan aikaa. Okei, suuresti se on omasta toiminnasta johtuvaa – nämä illat lapsen nukahdettua, kun olisivat vapaata riistaa myös sille aivotoiminnalle ja kirjoittamisellekin. Mutta viime aikoina olen toisaalta myös ollut iltaisin jotenkin niin uupunut, että on helpompi tehdä jotain mikä ei vaadi niin paljoa aivotoimintaa: kastella pihakasveja, levittää multaa, öljytä terassia.

Mutta jotenkin en kuitenkaan halua ajatella, että blogia olisin lopettamassakaan. Tiedän, että jonain päivänä se iskee taas – hirveä hinku päästä naputtamaan ajatuksia tännekin.

Sitä odotellessa: aitoa, ihanaa arkea kaikille.

 

ps. Instagramia sentään päivitän ihan hyvällä motivaatiolla aktiivisesti, sieltä meidän kuulumisia ainakin näkee (@koivunoksaankorkealle)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *