60 % työaika ei ollutkaan täydellinen ratkaisu

Huh, taas on perjantai! Viikot vierivät uskomatonta vauhtia kyllä tällä hetkellä – ihan mieletöntä, että kohta maaliskuukin jo vetelee viimeisiään! Samalla, kun maaliskuu tulee päätökseensä, olen itse ollut jo kaksi kuukautta ”uudessa” työssäni. Helmikuun alusta käytössäni on ollut 60 % työaika, eli kolme päiväinen työviikko. Tässä ajassa on jo alkanut muodostua aika selkeä käsitys mitkä ovat tällaisen lyhennetyn työviikon hyvät ja huonot puolet.

Etukäteen ajattelin tätä lyhyttä työviikkoa ehdottomasti positiivisena juttuna. Vitsailin jopa miehelle, että voisin kyllä aina tehdä tällaista. Onhan se nyt ihmisen elämässä aika nurinkurista, että töissä ollaan viikosta oikeastaan enemmän kuin vapaalla. Ja töissä käydään pääasiassa, jotta voisi viettää sitä vapaa-aikaa sitten haluamallaan tavalla. Aikamoinen paradoksi.

Lyhyen työviikon haasteet

No, kuten tuossa jo mainitsinkin, on tässä järjestelyssä kyllä ne huonotkin puolet. Tämä ensimmäinen kuulostaa nyt vähän hölmöltäkin, mutta vapaalla on tavallaan liian kauan. Osaan kuvitella, että jollain siellä muljahtaa nyt silmät ympäri, mutta vakavissaan. Kun on neljä päivää vapaalla, ehtii töistä ajautua jo niin kauas, että takaisin töihin orientoituminen tuntuu paljon rankemmalta kuin perus viikonlopun jälkeen. Varsinkin kun oma elämä on niin kaukana työarjesta, niin itselläni kestää ainakin hetken aikaa järjestellä pää taas kakkavaippa-ratiritirallaa-elämästä siihen työmoodiin.

Tätä varmaan helpottaisi se, jos kaikki töistä olisivat yhtä pitkillä vapailla ja kaikkien muidenkin työnteko pysähtyisi. Mutta ei, omassa työssäni ainakin ehtii neljässä päivässä tapahtua niin paljon asiakkaiden elämissä ja työntekijöidenkin hommissa, että vapailta palatessa on voinut koko paletti mennä uusiksi.

Haasteellista on myös tietenkin se, että työaikaa on vähemmän. Omaa työmäärääni on toki yritetty suhteuttaa käytettävissä olevaan kolmeen päivään, mutta silti aina tuntuu siltä, että voisi tehdä enemmänkin. Työssäni tarvitsisin myös ”suunnittelu-aikaa”, minkä mahduttaminen asiakastapaamisten väliin on välillä vähän haastavaa. Tästä seurauksena on, että väkisinkin sitä huomaa pyörittelevänsä työjuttuja vapaallakin. Työpuhelimen olen sentään oppinut jo sulkemaan töistä lähtiessä.

Nämä haasteet liittyvät myös paljon siihen, että pidän tästä työstä ihan hirveästi. Tunnen, että olen omalla vahvuusalueellani, mutta kuitenkin hommassa on myös haasteita. Yhtään työpäivää ei ole ollut, etten olisi jossain kohtaa päivää miettinyt kuinka onnellinen olen siitä, että uskalsin hypätä tähän sijaisuuteen kiinni. Ja kun työstä todella pitää, sen haluaa tehdä myös mahdollisimman hyvin. Tässäkin oman työn rajaaminen vaatii vähän harjoittelua – kun työaikaa on sen verran kuin on, ei voi ahnehtia kaikkia mahdollisia hommia, mitä ehkä haluaisi. Täytyy kestää se, että osa mielenkiintoisista jutuista menee itseltä ohi.

Mutta ne hyvät puolet

Tämä ei nyt tule varmaan yllätyksenä kenellekään, mutta 60 % työaika on myös omalla tavallaan loistava – ja sen hyvänä puolena on ehdottomasti perheelle jäävä aika.

Arvostan varhaiskasvatusta kuluneen kuukauden takia varmaan vielä enemmän kuin aiemmin, mutta siitä huolimatta olen myös todella onnellinen, että lapset saavat edelleen olla pääasiassa kotihoidossa.

Rakastan meidän kiireettömiä aamuja, jolloin aamupalapöydässä ketään ei tarvitse hoputtaa. Syömisen jälkeen on aikaa käpertyä katsomaan aamun Pikku Kakkonen sylikkäin sohvalla ja vasta sitten käynnistellään päivää. Saadaan valita mihin leikkipuistoon halutaan mennä, tai lähdetäänkö vaikka metsäretkelle. Päiväuniaikaan voin lötkähtää sohvalle ja kutoa rauhassa. Ruokaa saa tehdä uteliaasti vieressä seuraavien pienten apulaisten kanssa, jotka myös napsivat maistiaisia aina tilanteen tullen. Saan nähdä, kun lapset riemusta kiljuen juoksevat kotiin palaavan isänsä syliin. Ja monena iltana viikossa voin sänkyyn peitellessä vastata ”kyllä, huomenna on kotipäivä ja tehdään jotain kivaa”.

Mutta se salaisuus onkin ehkä siinä. – osaan arvostaa vapaa-aikaa paljon enemmän, kun sen vastapainona on jotain muutakin.

Minkälainen työviikko olisi sinusta ideaali?