j o u l u

Yritin jo puoli tuntia kirjoittaa kuvausta joulustamme. Jotain, mikä antaisi oikeutta sille levollisuudelle mitä olen viimeiset pari päivää tuntenut. 

Mutta jotenkin en onnistunut kuvaamaan sitä onnea mitä tunsin, kun joulupäivänä kävimme happihyppelyllä touhukkaasti töpsöttävän koiran ja pulkassa kiljahtelevan lapsen kanssa. Rakensin lumilyhdyn, jonka lapsi kaatoi kerran ja koira kahdesti. 

En saanut talteen sitä lämmintä ja raukeaa tunnetta, jossa velloin, kun miehen kanssa luimme kirjoja takkatulen edessä, viiniä siemaillen ja puolikkaan konvehtirasian tuhoten. 

Jotenkin kangerrellen sain kuvattua lapsen riemua siitä, kun luvan kanssa sai repiä (lahja)paperia. Kaikkia paikalla olevia nauratti, kun lapsi suu auki tuijotti uusia lelujaan. Kuinka paljon iloa puiset rakennuspalikat ovatkaan pystyneet antamaan koko perheelle. 

 

Mikään ei anna oikeutta sille, kuinka suloiselta tyttäremme näyttikään pienessä punaisessa mekossaan ja liukuestesukkahousuissa. 

Kuinka ihanaa onkaan ollut kutoa ihan vain kutomisen ilosta, ilman ”täytyy-saada-valmiiksi-jouluksi” -aikapainetta. Ja kuinka vähän oikeastaan harmitti, kun jo valmiin sukan päälle kaadoin punaviiniä. Tahra kertokoon tästä joulusta. 

”Kumitin” siis koko jutun ja naputtelin tämän tilalle.

Vaikka koko perhe on ollut enemmän tai vähemmän kipeä, ei vuodessa taida olla parempaa aikaa totaali levätä, kuin joulu. Paljon ruokaa, muutenkin päivästä toiseen päällä oleva oloasu/pyjama, lämmintä juotavaa, ei pakottavaa tarvetta lähteä mihinkään, vaan aikaa lukea, kutoa ja olla. Lapsikin on onneksi reagoinut sairastumiseensa nukkumalla pidempiä päiväunia ja yöunia, joten kaikki muutkin nuhanenät ovat saaneet levätä.

Olen ollut niin totaalisen rento, hyvin syönyt ja onnellinen viimeiset pari päivää, että en muista milloin viimeksi. 

Toivottavasti muillakin on ollut ihana joulu <3