lastenkodin ohjaajan työpäivä – millaista on työskennellä lastenkodissa vol 2
Olen tässä vähän pikkuhiljaa järjestellyt asioita töihin paluuseeni liittyen (kuuuuukausien päässä vielä, mutta sisältää vähän enemmän säätöä kuin olin kuvitellut) ja työjutut ovat olleet mielessä paljon. Olen aiemminkin kerran kirjoittanut työstäni lastenkodissa ja juttu sai silloin positiivisen vastaanoton. Ylipäätään mitä ihmisiltä kuulen paljon on se, että lastensuojelu ja lastenkodit kiinnostavat, mutta ihmisillä on siitä hirveän vähän todellista tietoa, millaisista paikoista on kyse ja mitä siellä tapahtuu.
Itse menin lastenkotiin ensimmäistä kertaa noin kahdeksan vuotta sitten (jestas, voiko siitä olla niin kauan..) ja kun olin harjoittelun ohjaajani kanssa kiertänyt talon ympäri ja hän kysyi onko minulla jotain kysyttävää, esitin todella ammattimaisen ja järkevän kysymyksen: mitä täällä oikeastaan tehdään? Millaisia työpäivät ovat? Opinnoissani olimme kyllä käyneet läpi lastensuojelulakeja ja kaiken maailman säädöksiä, mutta varsinaisesta lastensuojelutyöstä minulla ei ollut pienintäkään hajua!
(kuva lainattu täältä)
No, nyt useamman vuoden kokemuksella voin jakaa teille tämän suuren salaisuuden, eli millainen tavallinen päivä lastenkodissa on työntekijän näkökulmasta! Hyvin mahdollisesti unohdin tästä kirjoituksesta sata asiaa, jotka olen täysin sulkenut mielestäni tässä äitiysloman ja hoitovapaan aikana, mutta no, tässä tulee..
7:00 alkaa tavallisesti aamuvuoro. Nykyään lastenkoteihin sijoitetaan pääsääntöisesti kouluikäisiä lapsia ja nuoria, sillä tätä nuoremmat pyritään ymmärtääkseni sijoittamaan perheisiin. Eli lastenkodissa aamuvuoro alkaa siitä, että lapsia aletaan paimentaa kouluun. Kyllä, ihan tavallisiin kouluihin, missä ihan tavalliset lapset käyvät. Käyn koputtelemassa huoneen ovella, katson, että jokainen saa aamupalansa syötyä (jonka yövuoro yleensä on valmistellut), pukee säänmukaiset ja säädylliset vaatteet päälleen ja lähtee sitten jotenkuten ajallaan kouluun. Joskus teinin kouluun saaminen voi olla melkolailla projekti ja saattaa vaatia esimerkiksi peiton päältä nykimistä (kerran soitin yhdelle nuorelle jodlausta, hän tuntui arvostavan tätä suuresti), mutta niinhän se on kaikkialla – oli lastenkodissa tai ei.
Lasten lähdettyä kouluun on työntekijöillä erilaisia hommia. Joissain lastenkodeissa kodinhoidolliset tehtävät kuuluvat ohjaajille, jolloin aamuvuoron aikana siivotaan, valmistellaan loppupäivän ruokia tai pestään pyykkiä. Toisissa lastenkodeissa voi talossa olla keittäjä ja laitosapulaisia, jotka pääsääntöisesti vastaavat kodinhoidollisemmasta puolesta.
Aamuvuoron aikana voi olla esimerkiksi erilaisia palavereja lasten vanhempien tai yhteistyötahojen (koulut, erilaiset terveyspalvelut, tukihenkilöt, sosiaalityöntekijät jne) kanssa. Lapsilla ja nuorilla voi olla päivän aikana erilaisia lääkärikäyntejä (hammaslääkäristä huumeseuloihin), joihin tarpeen mukaan ohjaaja menee mukaan. Jos joku lapsista tai nuorista on sairaana, hän tietenkin viettää sairaspäivää ”kotona” eli lastenkodilla – tällöin päivään kuuluu sairaan lapsen hoitamista. Näiden lääkäriaikojen, palaverien ynnä muiden sopiminen, niihin valmistautuminen ja suunnittelu totta kai kuuluu myös työhön ja onkin tavallista, että aamuvuoron aikana saa soitella vähän sinne sun tänne, jonkin asian hoitamiseksi.
Ohjaajan työhön kuuluu myös monenlaisia kirjallisia töitä, joita yleensä itse pyrin tekemään rauhallisempien aamuvuorojen aikana. Päivittäin jokaisesta vuorosta kirjoitetaan päivittäisraportti jokaisesta lapsesta, eli kerrotaan miten lapsen päivä on sujunut. Ohjaaja on vastuussa myös mahdollisista kuukausiraporteista (tiivistetään lapsen kuukauden kuulumiset) ja niiden pohjalta tehtävästä hoito- ja kasvatussuunnitelmasta. Tämä nyt hyvin suppeasti kuvattuna – kirjoittamista kuitenkin on ja paljon. Joillekin työntekijöille tämä on pakkopullaa, mutta itse pidän tästä osasta työtä, sillä mielestäni esimerkiksi käymällä läpi omahoidettavani kuukauden kirjaukset ja tehdessäni niistä tiivistelmän, huomaan usein asioita paremmin – esimerkiksi, jos nuorella on aina pahoinvointia jokaisena sunnuntaina kotilomien jälkeen tai päänsärkyä aina niinä kouluaamuina, kun iltapäivällä on liikuntaa, on hyvä vähän jututtaa nuorta, että missä mennään. Tämä kirjaaminen on kuitenkin usein nuorille hämmentävää, sillä he tietävät työntekijöiden kirjaavan heidän asioitaan asiakastietojärjestelmään. Olen joskus ajatellut, että se on vähän sama kuin jos joku kirjottaisi päiväkirjaa toisen ihmisen elämästä – kyllähän se nyt oudolta tuntuisi. THL:n sivuilta bongasin kuitenkin tällaisen lauseen ”Dokumentoinnin tarkoitus on ohjata työntekijää lastensuojelulain mukaisissa työprosesseissa, siihen liittyvässä päätöksenteossa sekä päätösten valmistelussa.”Tähän lisäisin vielä, että dokumentointi on myös tärkeä osa työn näkyväksi tekemistä – sitä, että ei siellä lastenkodilla vain juoda kahvia ja käydä lasten kanssa leffassa (vaikka joskus sitäkin).
Toisinaan aamuvuorot puolestaan kuluvat erilaisissa koulutus- ja kehittämispäivissä.
Tiivistettynä voisi sanoa, että pahimmillaan aamuvuoro on sitä, että suhaa ympäri kaupunkia juoksemassa erilaisissa tapaamisissa ja palavereissa, ehkä joku nuori mukana, samalla kun puhelin soi taukoamatta ja joku tulee puhelinlankoja pitkin raivoissaan jostain asiasta, mistä sinulla ei ole hajuakaan ja toisessa puhelussa joku soittaa, että oksentava lapsi pitäisi hakea koulusta. Parhaimmillaan se on sitä, että saat istua toimistossa kahvikupin kanssa, keskittyä rauhassa työhösi ja iltavuoron tullessa voit kertoa lyhyen raportin ”kaikki lapset kouluun ajallaan, wilmoissa ei merkintöjä, ei siis mitään ihmeellistä.”
Iltavuoron tullessa vuoroon, on tosiaan henkilökunnan raportin vuoro, eli pidetään huolta siitä, että kaikki työntekijät ovat perillä jokaisen lapsen sen hetken asioista. Tiedonkulku on luonnollisesti tärkeää, kun on monta aikuista hoitamassa monen nuoren asioita.
Iltavuoron aikana päivittäin samana toistuvia asioita ovat yhteinen päivällinen, kouluasioiden hoito (läksyt ja kokeisiin valmistautumiset), harrastusmenot sekä iltapala. Kaikki sen ympärillä voi muuttua joka päivä.
Yleensä, kun lapset ja nuoret tulevat koulusta, he saavat välipalaa. Jollain voi olla kaveri mukana tai sitten on jo koulusta soitettu se perinteinen ”saanko mennä senjasen luo koulun jälkeen” -puhelu. Päivällinen syödään yhdessä ihan kuten ”normaaleissa perheissä”.
Kaikissa lastenkodeissa, joissa olen työskennellyt on iltapäivisin jonkinlainen hiljainen tunti. Se on aikaa, jolloin lapset tekevät läksyjään, lukevat kokeisiin ja viettävät aikaa omassa huoneessaan rauhassa omia juttujaan puuhaten. Toisinaan tämä tapa ärsyttää lapsia ja nuoria ihan mielettömästi, mutta olen huomannut, että meno on yleensä paljon rauhallisempaa tämän jälkeen. Lasten mielestä tämä on aikaa, jolloin ohjaajat istuvat juomassa kahvia ja länkyttämässä keskenään – oikeasti ohjaajat kiertävät tuolloin lasten huoneita, auttavat tarvittaessa läksyissä ja kokeisiin valmistautumisessa (hyvää omaa kouluvuosien kertailua btw!), sopivat mahdollisesti iltaa koskevia lasten kaverimenoja tai muuta vastaavaa.
Sitten alkaakin yleensä enemmän hulinaa. On harrastuksia ja niihin mahdollisesti kuljettamista, ulkoilua, vanhempainiltoja, kavereiden näkemisiä, koulujen discoja, lasten vanhempien vierailuja (jotkut mahdollisesti valvottuja), kotitaloudentunnin ”pitää leipoa pullaa kotona” -läksyjä, vaatehankintoja… niin, oikeastaan kaikkea mitä nyt osaat kuvitella olevan suurperheessä, jossa on noin seitsemän (esi)teiniä! Jollain saattaa olla synttärit ja talossa onkin synttärijuhlat. Tai sitten jotain ottaa niin paljon päähän, että koko talo tietää sen ja kaikki vähän luimivat omissa huoneissaan. Kaikkien nuorten mielialat; surut, ilot ja ärsytykset sekoittuvat tunnemassaksi, joka jyllää talossa ja ohjaajien käsissä.
Tässä samalla harjoitellaan nuorten kanssa normaaleja arjen asioita, kuten pyykinpesua, oman huoneen siivoamista, rahankäyttöä ja kodinhoitoa. On iltapalavuoroja, tiskivuoroja ja pöydän kattamisvuoroja. Ja toisaalta välillä olisi kiva lähteä yhdessä johonkin talon ulkopuolellekin – ollaan nuorten kanssa käyty esimerkiksi ravintolassa syömässä, leffassa, ajamassa kartingia, frisbeegolffaamassa, keilaamassa tai sitten ihan vaan luontoretkellä. Mielikuvitus, budjetti ja nuorten motivoiminen (heseen yleensä helpompaa kuin luontoretkelle, kumma juttu) rajana!
Lisäksi arkeen kuuluvat omahoitajatyöskentely: jokaisella nuorella on yksi tai kaksi omahoitajaa, joka pääsääntöisesti vastaa juuri tämän nuoren asioista. Omahoitajatyöskentelyyn kuuluvat juurikin kaikki nämä edellä mainitut palaverit ym., mutta myös lapsen/nuoren vaatehankinnoista, raha-asioista ym. vastaaminen Omahoitajatyöskentelyyn liittyy myös omahoitajapäiviä, jolloin nuori pääsee kahdestaan omahoitajansa kanssa (yleensä) talon ulkopuolelle tekemään jotain valitsemaansa aktiviteettia – joskus siis iltavuoro on tätä. Omahoitajaillat ovat ihania, sillä on niin ohjaajalle kuin nuorellekin ihanaa, että kaikki huomio on vain tässä nuoressa, ja sitten vielä tehdään yhdessä jotain kivaa. Omahoitajailloissa usein myös saadaan keskustelut vietyä ihan eri asteelle, enkä ole varmaan kertaakaan lähtenyt sellaisesta ilman, että olisin ajatellut, että tämä työ on niin älyttömän hienoa ja palkitsevaa.
Lasten vanhempien ja muun perheen kanssa tehtävä työ kulkee myös vahvasti osana jokaista työpäivää. Perheet käyvät tapaamassa lapsia lastenkodilla tai sen ulkopuolella. Tavoite on, että vanhemmat ovat mukana lapsen asioiden hoitamisessa, lääkärikäynneillä, vanhempainilloissa, opettajien tapaamisissa, palavereissa ja ylipäätään arjessa. Vanhempien kanssa käytetään erilaisia työmenetelmiä; vanhemmuuden roolikarttoja, perhearvioita ynnä muita, joiden tarkoituksena on edistää perheen tilannetta. Lastenkodissa asuminen ei tarkoita, että vanhempi olisi leikattu pois lapsen elämästä, vaan perhesuhteiden ylläpitäminen on tärkeä osa työtä. Sijoituksen syyt totta kai vaikuttavat siihen miten nämä asiat toteutuvat ja millaista vanhempien ja lasten yhteydenpito on – toisinaan yhteydenpitoa voidaan joutua rajoittamaan, jolloin on tehtävä virallinen yhteydenpidon rajoituspäätös. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että esimerkiksi lapsen äiti on kuitenkin äiti, oli lapsi lastenkodissa tai ei.
Mutta juu, takaisin arkeen. Illalla lastenkodilla yritetään vähän rauhoittua iltapalalle ja sen jälkeen usein katsotaan telkkaria, pelataan pelejä tai mitä nyt kukakin tahtoo. Samalla ohjaajat pitävät silmällä suihku- ja nukkumaanmenoaikataulua – koska nuoria on talossa paljon, on pakko jokaisella olla esimerkiksi oma suihkuvuoro. Tässä ohella yritetään ehtiä kirjoittamaan iltavuoron päivittäisraportit, käydyt puhelut, terveystiedot ynnä muut dokumentointiin liittyvät työt. Kinataan nuorten kanssa kännyköiden palautusajoista, soitellaan myöhässä oleville nuorille ja yritetään antaa huomiota ja aikaa kaikille.
Yövuoron tullessa annetaan jälkeen raportti, jonka jälkeen päivä on pulkassa ja lastenkodin yö voi alkaa.