juhannus yllätti mökkeilijän

Kuten kirjoitinkin, en odottanut juhannusta yhtään. Ei ollut suunnitelmia, eikä odotuksia. 

Mutta sitten. 

Ensin miehen sisko ilmestyi ruokakassien kanssa. Sitten veljeni pisti viestiä, että mikäs meno siellä olikaan. 

Yhtäkkiä meillä olikin juhannus. Oli niin montaa sorttia ruokaa, että kaikki ei mahtunut kerralla lautaselle. Oli aamuisin tuoretta leipää. Oli maailman onnellisin vauva, jolla oli monta viihdyttäjää ja monta syliä. Oli häntää heiluttavia ja kaikista rapsutuksista väsyneitä, tyytyväisiä koiria. Oli juhannusvihta odottamassa töistä pääsevää miestä. Oli juhannussauna (jossa tosin en käynyt, koska vauvalla ollut haasteellinen viikko unien suhteen, joten maitohanoja ei voinut viedä saunaan). Oli perhe ja oli onni. Ja sadetta sekä aurinkoa. 

Tämä oli ihanaa.