polttarit; this is how we did it

Sain viime syksynä ystävältäni pienen lahjan ja kysymyksen ryhdynkö hänelle kaasoksi. ”Kaasokosinnan” yhteydessä kävimme ystäväni kanssa keskustelua siitä, että meillä on vauvavuosi käynnissä, kun häät, mahdolliset polttarit ja kaikki valmistelut ovat käynnissä. Vauva ei tietenkään kaasoutta estä, mutta tuolloin vauva ei ollut vielä syntynytkään ja allekirjoittanutta jännitti, että miten kaasoilun ja vauvailun yhdistäminen onnistuu, kun tuolloin ei vielä edes tiennyt millainen vauva meille tulee ja millaista se elämä sitten vauvan kanssa on. Olen melkolailla perfektionisti ja minun on vaikea kestää sitä, että en saa tehtyä asioita niin hyvin kuin haluaisin, joten pelkäsin, että en saisi kaason hommaa hoidettua kunnialla. 

Sain kuitenkin kunnian toimia kaasona. (Ja lupauksen, että ei tarvitse oikeastaan tehdä edes mitään. Hah, todellakin teen!) 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ystäväni polttarit olivat edellis viikonloppuna ja nyt ajattelin jakaa millaisia juttuja niihin keksimme toisen kaason kanssa ja ylipäätään mistä hyvät polttarit mielestäni koostuu. 

Tärkeimpiä asioita onnistuneissa polttareissa ovat mielestäni: 

Morsiamen huomiointi

Mielestäni polttareiden ohjelma, tyyli, tarjoilut ym. pitää olla mietitty sen mukaan, mistä itse polttarisankari tykkää. Tänä ja viime vuonna olen ollut mukana viisissä eri polttareissa ja kaikki ne ovat olleet hyvin eri tyylisiä, mutta nimenomaan juhlittavan soon-to-be-rouvan tyylisiä. Siinä kohtaa möhlitään, jos ruokapaikat tai ohjelma valitaan vaikka sen mukaan mitä kaaso haluaa tehdä tai missä vieraat haluavat syödä. Jos mausteista ruokaa inhoava morsian viedään syömään intialaista tmv. on menty metsään.

Polttareiden yllätyksellisyys

Fakta on, että varsinkin kesäviikonloppuna on lähes mahdotonta saada järjestettyä polttareita morsiamelle salassa. Ihmisillä on kesäisin niiiiiin paljon kaikkea ohjelmaa, on festareita, häitä, kissanristiäisiä ja rapujuhlia. 

Meidän tapauksessa yritettiin koijata morsianta kutsumalla hänet mun synttäreille. Loin facebooktapahtuman, kutsuin 15 kaveria (joista vain pari oli samoja kuin polttariporukka), tiedotin niille kaikille whatsappissa, että tapahtuma on feikki ja päivittelin tapahtumaan horinaa ruoka-ainerajoituksista, kellonaikojen muutoksista ym. Morsian oli kyllä tätä vahvasti epäillyt, mutta pidän voittona sitä, että hän oli varmuuden vuoksi ostanut mulle synttärilahjan ja -kortin.

Vaikka kyseistä päivää morsian oli osannut odottaa, sitä hän ei osannut arvata, että ennen klo 8 aamulla pamahtaa toisen kaason isä puku päällä oven taakse ja lähtöön aikaa vain viisi minuuttia – hähää. 

Lisäksi, vaikka morsian tasan tarkkaan tietää, että hänelle polttareita ollaan järjestämässä – ei tästä hänelle puhuta! Ei vihjailla, että onpa sulle kivat polttarit tulossa, ei myönnetä, että kaasot on omituisten häirikkö-puheluiden takana (näissä polttareissa soitettiin morsiamelle joka perjantai tuntemattomasta numerosta, ei puhuttu mitään, mutta soitettiin aina häihin tai naimisiin menoon liittyvää musiikkia) tai kysytä, että saitko pakkauslistan postissa. Jos jonkun lähetyksen saapuminen pitää varmistaa, se varmistetaan vaikka juhlakalun tulevalta puolisolta tai äidiltä, ei sankarilta itseltään.

Kaikki mukana meiningissä

Vaikka polttareissa onkin mielestäni kiva olla jotain isompaa ja poikkeuksellisempaa ohjelmaa – tärkeintä on, että puuhataan yhdessä. Jos mennään johonkin, missä morsian on ainoa suorittava osapuoli (esim. näissä polttareissa olimme alpakka-agilityssa. Morsian oli ainoa, joka agility rataa veti, me muut paijasimme, talutimme ja syötimme alpakoita) niin muu porukka on toiminnassa kuitenkin mukana: kannustetaan, hurrataan, hihkutaan, kuvataan. Ei seistä passiivisina ja tuijoteta vaikka sitä omaa puhelinta tai höpötellä niitä näitä sivussa. 

Sama pätee, jos morsian suorittaa jotain tehtäviä. Näissä polttareissa morsiamella oli kerättävänä puutarhanhoitoon yhdistettyjä avioliittoneuvoja (”Mitä tehdä jos avioliiton aikana ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella?”, ”Mikä on toimivan avioliiton parasta satoa?”, ”Mistä löytää toivon siemen, jos aviomies alkaa ottaa päähän?” jne.) . Mielestäni morsianta ei kuulu jättää yksinään suorittamaan tehtävää, vaan hänen kanssaan kierretään ja ollaan kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset tehtäviin vastaavat. Tosin melko masentavaa oli, että lähes kaikki vastasivat tuohon ruoho-vihreämpää-aidan-toisella-puolella kysymykseen, että hyppää yli – no eipäs! :D

No se ohjelma

Mielestäni polttariohjelman suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon tosiaa se, mistä juuri tämä morsian pitää – mutta myös se, että tekeminen ei ole liian tuttua ja turvallista. Meillä oli näihin polttareihin liittyen oikeasti vähän haasteita keksiä ohjelmaa, joka olisi morsiamelle jotenkin uutta. Ystäväni nimittäin on käynyt useasti erilaisissa kukka-workshopeissa, raakakakkukurssilla, valokuvaustyöpajassa, pakopeleissä, ratsastamassa ynnä muuta. Hän oli myös vuotta aiemmin järjestänyt mulle todella ihanaa ohjelmaa sisältäneet polttarit, joten kaikki nämä ohjelmat mitä niissä oli ollut, oli aikalailla pois laskuista. Hän ei ole mikään bile-eläin, joten baarit ja alkoholin kanssa hirmuisesti läträäminen, olivat myös no-go. 

Polttareissa, joissa olen ollut mukana, on puuhattu muun muassa seuraavia asioita: erilaiset morsiamen hemmottelut (kampaaja, meikki, hieronnat), alpakka-agility, kuplafutis, kukkaseppele-workshop, piknikit, brunssit, vene-ajelu, jokijuna-ajelu, Antti Tuiskun keikka (peto on irti!), mökkeilyt, itsepuolustuskurssi… 

Teema-pukeutuminen

Olen polttareissa kaason asemasta pukenut morsiamen pikachuksi, mutta kaikille se ei todellakaan sovi. Mielestäni polttarisankarin nolaaminen ei ole tarkoituksenmukaista eikä varmaan kenellekään paikalla olevalle kivaa. Meidän pikachu-morsian oli taannoin puvustaan super innoissaan – miehensä kanssa, kun harrastivat pokemon go:ta ja mies puolestaan oli polttareissaan puettu Ash Ketchumiksi :–D

Näissä tuoreemmissa polttareissa morsiamelle oli annettu pukeutumisohjeeksi mekko ja värivaihtoehtoja. Olimme ostaneet kaikille kukka-pannat, morsiamelle vaaleanpunaisen ja muille valkoiset. Muu porukka oli alkupäivän linjalla musta alaosa, valkoinen yläosa – näin helposti saatiin kaikille yhteensopivat asut, mutta ilman, että kenenkään on pakko lähteä vaatekaupoille polttareiden takia. Päivän puolessa välissä vaihdettiin hienompaa päälle kaikille, mutta kukkapannat pysyivät päässä koko päivän. Halusimme kuitenkin vielä morsiamelle jotain ekstraa, joten hankimme hänelle kannettavaksi ilmapallonipun. 10 kappaletta helium-palloja erotti morsiamen muusta polttariporukasta ja näytti lisäksi super mahtavalta. 

Morsiustaiat

Polttareidenhan tarkoitus on osittain olla siirtymäriitti sinkkuudesta avioliittoon. Tähän kuuluu erilaisia taikoja, joilla valmistellaan morsianta tähän – lisätään hedelmällisyyttä, karkoitetaan entisiä heiloja tai muistutetaan, että avioliitto ei ole vain ruusuilla tanssimista (typerä sanonta, ruusuissa kun on piikkejä). 

Kuten aiemminkin sanoin, myös tässä täytyy mielestäni ottaa huomioon millaisesta morsiamesta on kyse. Meidän urhoollinen pikachu-morsian juoksi ilkosillaan ympäri saunaa ja huusi entisten heilojen nimet yön pimeyteen, istui havujen päällä saunassa ja urhoollisesti kesti sen, että häneen hierottiin kaiken maailman ruoka-aineita (hunaja, kananmuna ym.) hedelmällisyyttä tuomaan.

Näissä viimeisimmissä polttareissa morsian oli vihjannut, että ei haluaisi saunaa, kun hänellä ei iho sitä kestä. Halusimme kuitenkin ottaa morsiustaikoja mukaan ja yhdistimmekin ne kaupunki-juna -ajeluun. Suunnittelin ja askartelin kolme erilaista taikaa vanhoihin pilttipurkkeihin:

+ Vanha suola: morsian sai purkillisen suolaa ja sen mukana upean runon (kyllä musta vielä seuraava Eino Leino saadaan)
”Jottei wanha suola janottaisi,
entiset heilat ettei palaisi,
jokeen tummaan suola ripottele,
pois heilat entiset karkottele!”
Eli morsiamen tehtävänä oli ensin kertoa meille asioita, joita on entisistä suhteistaan oppinut, ja sen jälkeen sirotella suolaa jokeen, jotta vanha suola ei jatkossakaan ala janottaa. 

+ Hedelmällinen hunaja: morsian sai purkillisen hunajaa ja myöskin runon:
”Saunassa hunaja morsioon usein hierotaan,
lapsia liittoon tuomaan,
ei lämpene sauna nyt,
muttei taika wanha unohtunut.
Lusikallinen hunajaa maista 
tai et kakkavaippaa teillä haista!”

+ Säätaika: Morsian sai purkin, joka oli muuten tyhjä, mutta sen sisällä oli kaksi eri tekstivaihtoehtoa ”sadepisaroita” tai ”auringonpaistetta”, sekä runo:
”Jos taivaalta tulee tänään pisaroita,
tiedämme ettet ole noita, 
mutta vangitse purkkiin tä sade, 
niin hääpäivän säästä on moni kade. 

Jos taas on taivas aurinkoinen ja selkeä,
ei hääpäivänäkään sade kerkeä,
kun auringon nappaat purkkiin tähän,
paistaa hääpäivänäkin – ainakin vähän!”
Lisäohjeena kerroimme, että vangitusta säätilasta riippuen, pitää morsiamen joko pitää purkki hääpäivänä kiinni tai vaihtoehtoisesta vapauttaa vangittu aurinko. 

Hempeily

Mielestäni polttareihin on ihana ottaa mukaan myös tulevan puolison ja avioliiton fiilistelyä. Samalla on myös mainio mahdollisuus polttariporukalle tehdä parin tarinaa tutummaksi tai kertoa parin suhteesta jotain, mitä kaikki eivät ehkä ole tienneet. Tätä voi toteuttaa monella tavalla, mutta omassa kaasoiluhistoriassani ollaan käytetty seuraavia tapoja:

+ Tulevalta puolisolta oli etukäteen kysytty erilaisia kysymyksiä morsiamesta ja heidän elämästään. Morsiamen piti ensin arvata mitä sulhanen oli mahtanut kysymyksiin vastata ja sitten kerrottiin sulhasen vastaus. Esim. Millainen vaimo XXX:stä tulee? -kysymykseen morsian sai hetken miettiä miehensä mahdollista vastausta – ”täydellinen” tuli kuitenkin molempien vastauksissa :D Tämä oli melko humoristinen tapa lähestyä asiaa, mutta kuitenkin sellainen, että polttarivieraat huokailivan aaaw:ia.

+ Morsian sai polttaripäivän aikana tehtävän ”Kerro meille…” ja kysymyksiä pariskunnan suhteesta. Illan pimetessä käperryttiin kaikki fiilistelemään, kun morsian sai kertoa miten he ovat aviomiehensä kanssa tavanneet, mihin hän miehessä rakastui, mikä tässä on parasta ja mitä tuleva rouva odottaa tulevaisuudelta miehensä kanssa. Vasta tämän jälkeen kerroin, että olimme itseasiassa kysyneet samat kysymykset myös mieheltä. Tässä tapauksessa oli vielä niin ihana tilanne, että mies oli kirjoittanut todella kauniisti ja niin, että vastauksen luettuani, olivat kaikki hetken ihan hiljaa. Pian porukasta alkoi kuulua ”olipa ihanasti kirjoitettu” ja ”mun mies ei kyllä ikinä puhuis musta noin kauniisti” -huudahduksia :-D Morsian puolestaan pyysi miehen tekstin itselleen ja luki sitä hiljaa hymyillen. Miehelle olin antanut tehtävänannon yhteydessä ohjeen, että miettii tulevaa vaimoaan ja sitä kuinka iloiseksi hänet vastauksellaan tekee ja selvästi näin myös kävi <3

Muuta kivaa polttareissa

+ paljon hyvää ruokaa; meillä oli sekä aamun brunssi, ravintola-ateria että itsetehdyt sushit illalla.

+ hengailuaikaa; vaikka polttareissa pitää mielestäni olla ohjelmaa ja actionia, on hyvä olla myös aikaa, jolloin morsian ehtii viettää aikaa vieraiden kanssa vähän rauhallisemmin, ilman jatkuvaa tekemis-tykitystä. Polttareissahan vieraat myös voivat tutustua toisiinsa häitä ajatellen.

+ esittelyleikit: polttareiden alkuun on mielestäni hyvä ottaa joku tapa miten morsian saa esitellä vieraat toisilleen. Näissä polttareissa vieraat olivat ottaneet mukaan yhteiskuvan morsiamen kanssa siltä ajalta, kun ovat morsiameen tutustuneet – niin söpöjä pikku teinejä ja samanlaisiin paitoihin pukeutuneita lapsosia kuvissa! Pikachu-polttareissa puolestaan kaikki toivat mukaan jonkun esineen, mikä liittyi vieraaseen ja morsiameen ja morsiamen piti sitten arvata keneen mikäkin esine kuuluu ja kertoa muille tarina tutustumisesta (haalarimerkki ekoista yhteisistä opiskelija-bileistä oli tuolloin mun tavarani)

+ valokuvaus; polttareiden taltioiminen on mielestäni tärkeää (ah, someaika). Näissä viimeisimmissä polttareissa ei otettu videota, mutta pikachu-polttareista tein reilun 10 minuutin mittaisen elokuvan, joka näytettiin sitten häissä (sen tekstittäminen oli ehkä haastavin projekti ikinä! Mutta kannatti, kaikki häävieraat pystyivät videota seuraamaan, vaikka äänentoisto takeltelisi). Näihin polttareihin sen sijaan pyysin tutun ammattivalokuvaajan ottamaan morsiamesta ja porukasta muutaman kunnon kuvan – näiden kuvien käytöstä en vielä tässä kohtaa paljasta sen enempää, mutta sen voin sanoa, että aivan ihanat kuvat tuli!

+ esteettisyys; pyrimme tekemään polttareista mahdollisimman kauniit ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Oli kukkia, kynttilöitä, valosarjoja, yhteneväisiä koristeita ynnä muuta. Ihanaa näpertelyä!

 

Olen tässä polttareiden jälkeen nauranut omalle miehelle, että en edes tiedä mitä kaikkea tehdä nyt tällä ajalla, kun enää aikaa ei kulu polttariaskarteluihin tai erilaisten tehtävien ja ohjelmien miettimiseen. Polttareiden järjestäminen on aivan mielettömän stressaavaa tällaiselle perfektionistille, mutta myös todella ihanaa, kun saa miettiä ja tehdä rakkaalle ystävälle täydellistä päivää. Mies puolestaan on vaikuttanut aika tyytyväiseltä, että polttarit ovat nyt ohi, ja meni vielä lipsauttamaan, että onpa ihana saada vaimo takaisin :’D 

Tässä vielä kuva tämän kaason polttareihin mukaan tarvitusta tilpehööristä: