korona iski, mutta maapallo jatkaa pyörimistään
Koronanäyte on positiivinen, teillä on korona.
du-du-duu, game over.
Hetken fiilis oli juuri sellainen, kun lapsen positiivinen tulos paljastui (muiden tulokset eivät ole vielä tulleet..). Melkein kuulin sen videopeleissä käytetyn ”häviämisäänen” mikä tulee ennen ”YOU LOSE” -tekstiä.
Koko viimeisen vuoden on toiminut sen eteen, että korona ei tähän talouteen saapuisi ja boom, siinä se sitten oli.
Ja tiedättekö mikä oli todella hämmentävää?
Elämä jatkuu, mikään ei siinä sekunnissa muuttunut. Positiivisen näytteen antanut ei yhtäkkiä muuttunut lonkeroita heiluttelevaksi vihreäksi olennoksi tai taivas ei pudonnut niskaan. Meidän lapsella on korona, mutta silti pitää pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja jatkaa kaikkea normaalia.
Tämä tuntuu edelleen pääasiassa epätodelliselta. Pari kertaa olen huomannut tuijottelevani lasta, tutkivani tuttuja piirteitä ja jotenkin yrittänyt nähdä sen, että hänen elimistössään myllää – ja on jo yli viikon myllännyt – median ja maailman sekaisin laittanut virus. Toistan eilistä itseäni: mitä hemmettiä?!
Terveyskeskuksesta soitettiin tänään miten positiivisen näytteen antanut voi. Kerroin, että nenä vuotaa ulkona, mutta muuten ei mitään erikoista. Onneksi.
Huomenna varmaan selviää muiden näytteiden tulokset ja päätetään jatketaanko sairastuneen eristystä sekä pidennetäänkö muiden karanteeneja. Itse seurailen omaa jälleen tänään noussutta pientä kuumettani ja mietin mitä tässä mahtaa olla edessä. Pohdin maistuuko suklaa jotenkin tavallista rasvaisemmalta ja inkiväärijuoma miedommalta kuin yleensä.
Yksi läheinen kävi tuomassa oven taakse kasan lankoja (minulle), muovieläimiä (lapsille) ja jäätelöä (miehelle). Alkuillasta puhelin soi ja huonosti suomea puhuva mies hoki puhelimessa ”haloo, haloo, pitsa sinulle, haloo” ja pahoittelin hänen soittaneen väärään numeroon. Lopetin puhelun, mutta puhelin soi uudestaan ja mies mainitsi kälyni nimen ja meidän osoitteen. Hetkeä myöhemmin etuovelle ilmestyi kasa pitsalaatikoita ja lapset taputtivat käsiään ne nähdessään. Vanhempani kysyivät haluammeko, että he tuovat meidän perinteiseen pääsiäisruokaan ainekset ja ohjeen meidän oven taakse joku päivä. Ihanat, ihanat läheiset – nämä jutut saa meikäläisen kyyneliin.
Meillä on korona, mutta maailma jatkaa kulkuaan.
ps. En todellakaan väheksy tätä tautia mitenkään ja edelleen voin vain toivoa, että meillä oireet pysyisivät näin lievänä. Pelkään kuitenkin vähän millaisen leiman tämän taudin saaneet voivat kantaakseen saada ja haluaisin jotenkin normalisoida sitä.