kesän odotusta ja toukokuun juhlaa
Olen tämän tulevan kesän kanssa kuin mikäkin ravihevonen lähtölaukausta odottamassa. Sormet naputtaa pöytää, kaviot raapivat lähtöviivaa (okei, en selvästi tiedä mitään raveista tai hevosista) ja haluaisin vaan sännätä eteenpäin. Kohti hellettä! Kohti puutarhasatoa! Kohti lasten kahluualtaan täyttöä!
Luulen, että osittain tämä malttamattomuus liittyy tähän säätilaan. Jotenkin lupaus kesästä viipyilee koko ajan ilmassa, mutta se ei ihan paukahda päälle. Lämpötila kohoaa yli viidentoista asteen, mutta jää johonkin sinne pakotanko-lapselle-takin-päälle-vai-en -asteikolle.
Maiseman muututtua vihreäksi olen tuijottanut vielä sisätiloissa olevia tomaatintaimia (joissa jo ekat raakileet on sormenpään kokoisia) ja hypistellyt hernepusseja. Haluaisin kantaa viherkasveja terassille ja tehdä siitä oikein kunnon rehevän kesäkeitaan (not happening, pikkuherra 1 vee repii kaiken muuten silpuksi, taitaa olla ensi kesän juttuja..). Haaveilen uusista ikean lyhdyistä, kukka-vuorista ja ulkomatosta ja samalla vilkuilen pankkitiliä. Sen sijaan, että irvistelisin, yritän pitää mielessäni, että 60% palkka on kuitenkin paljon parempi kuin kotihoidontuki.
Viikonlopusta ja talkoista
Viikonloppu kului vajan pystytys -talkoissa. Meidän piti alunperin rakentaa autokatos, mutta todettiin lopulta, että eniten toivotaan säilytystilaa, eikä haluta pistää projektiin kymmeniä tuhansia (autokatoksesta, jönssens). Joten pihaan pystytettiin 2 x 6 metrinen ulkovarasto ja en voi lakata ihmettelemästä kuinka isolta se tuntuu ja mitä kaikkea sinne saa ja kuinka järkevästi! Sinne mahtuisi toiseen huoneeseen vaikka jonkunlainen kesähuone, HMM! Kaikenlaisia houkuttelevia ajatuksia..
Tämä projekti kuitenkin tarkoitti sitä, että juuri työmatkalta palannutta miestä ei ole juuri sisätiloissa näkynyt ja parin päivän päästä hän lähteekin jo seuraavaan reissuun. Itse olen ollut lasten kanssa hyvin intensiivisesti ja hiukan kiristelee välillä hermoja. Esikoisella on uhma ollut taas aika terävästi pinnassa ja tänään hän kysyi jo itsekin, että koska pääsee päiväkotiin seuraavaksi. Toisaalta hirmu positiivista, aiemmin päiväkotiin menemisestä on puhuttu sinne ”joutumisena”.
Toukokuun loppu täynnä juhlaa
Tämä kuluva viikko on meillä aina kovin juhlantäyteinen, kun samalle viikolle osuu appiukon, miehen ja oman isäni synttärit. Oma isäni täyttää tänä vuonna pyöreitä ja sitä olisi tarkoitus juhlistaa viikonloppuna meidän pihalla perheen kesken. Lupasin myös hienosti laittaa päivällistä koko porukalle ja tajusin vasta jälkeenpäin, että mies on työmatkalla, joten kokkailen sitten porukalle lasten avustuksella. Hiphei, taidan turvautua piirrettyihin..
Täällä blogin suunnalla ja muutenkin elämässä on vähän muutoksia tiedossa, mutta palaan niihin joku toinen kerta. Nyt haluan ehtiä lasten päiväunien aikana myös vähän kutoa. Ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa!
ps. seuraathan myös