aamuheräilystä, väsymyksestä ja älynväläyksistä
Olen ollut viime aikoina fyysisesti aika väsynyt. Vauva nukkuu kyllä yöt pääosin heräilemättä – lukuunottamatta viime aikoina sattuneita yöllisiä istumaan nousemisia, joista ei osata sitten laskeutua – mutta neiti herää aamuisin edelleen todella aikaisin.
Tästä johtuen pyrin itsekin menemään sänkyyn viimeistään klo 22. Näin iltaan jää kuitenkin noin pari tuntia tärkeää aikuisten keskeistä tai omaa aikaa, josta en ole valmis luopumaan. Niinpä ehjistä öistä huolimatta nukun yleensä yössä vain n. 7 tuntia. Typerintä on, että silloin, kun meillä vielä heräiltiin öisin, nukuin useimpina öinä tuntimäärällisesti enemmän. En ehkä yhteen putkeen, mutta enemmän. (Ja nyt pakko sanoa, että tiedän olevani onnekas, kun saan tuon seitsemänkin tuntia nukkua yhteen pötköön. Ei ollut mikään itsestäänselvyys vielä pari kuukautta sitten täälläkään. Ja toisille tuo tuntimääräkin varmaan riittää ihan hyvin, mutta itselleni se on selvästi liian vähän. Eikä tämä pimeyskään auta, kun hereillä on jo nelisen tuntia ennen auringonnousua..)
Aikaisissa heräämisissä harmillisinta on, että vauvakaan ei selvästi ole tuolloin vielä virkeä. Varmaan n. 95% aamuista vauva herää 4:45, 5:15 tai muuta vastaavaa ja tuolloin hän herää lähes poikkeuksetta itkien. Silittelyt, tassuttelut, suhinat, hyräilyt tai mitkään poppaskonstit eivät auta – kun silmät on kerran avattu, ne pysyvät auki. Olen oikeastaan varma, että nälästä ei ole kyse, koska aamupalalle ei tuolloinkaan ole mikään kiire, eikä maidonkaan saanti auta jatkamaan unia, testattu on. Päästyään syliin, loppuu itku heti ja neiti on hyväntuulinen oma itsensä – joskin vähän pöpperöinen. Mikä hänet sitten herättää? Painajaisia? Känkkäränkkä-noita? What?
Väliin sitten sattuu kuitenkin aamuja, jolloin nukutaan pidempään. Tuolloin lapsi herää iloisesti jokellellen ja levänneen oloisena. Nyt viikon sisään olemmekin heränneet sekä 4:45, että 6:20. Vaihtelu on mielestäni melko suurta ja ärsyttää, kun en saa kiinni siitä, mikä sen aiheuttaa. Olen yrittänyt selvittää tätä mysteeriä, mutta huonolla menestyksellä. Latasin babytracker sovelluksen, johon olen merkinnyt ylös vauvan syömiset ja nukkumiset. Päiväunien määrä, aiemmin nukkumaanmeneminen, myöhemmin nukkumaanmeno.. ei mitään vaikutusta, ei mitään loogikkaa. Vaikka pyrkisin tekemään kaiken samalla tavalla, kuin hyvää aamua edeltäneenä päivänä, ei silti seuraava aamu ole hyvä.
Tuntemattomia ovat lasten tiet ja alan olla jo pikkuhiljaa valmis luovuttamaan tämän aamu-unien jahtaamisen suhteen.
Väsymyksen selättämiseen olen yrittänyt keksiä erilaisia keinoja. Vauvan päiväunien aikana en mielelläni nuku (varsinkaan kun olen aloittanut ihan liian monta käsityöprojektia päällekäin ja ne pitäisi saada valmiiksi), mutta pahimpina päivinä olen myös ottanut aamu-unet. Miehen kanssa yritämme vuorotella aamuissa sen verran mitä pystymme, jotta edes välillä saisi vähän univelkaa lyhennettyä.
Ja sitten on ne muut pienet tavat pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta. ”Oma aika” tuntuu vauva-arjessa olevan melko kiven alla ja erityisesti imettävällä äidillä se tuntuu vaativan toisinaan kaikenlaisia järjestelyjä. Eilen viimeksi tajusin, että höpsis, pienen hetken omaa aikaa ja itsensä hemmottelua saa taiottua aika pienellä vaivalla. Ja muutenkin, niin pienillä asioilla on vaikutusta omaan jaksamiseen!
Niinpä eilen miehen tultua töistä, kävin napsauttamassa saunan päälle. Vein suihkuhuoneeseen ja saunaan kynttilöitä. Laitoin ”klassinen joulu” -jouluradion soimaan (voi kyllä, aloin soittaa jouluradiota tällä viikolla. Huomenna alkaa joulukuu, eli päätin sen olevan nyt ihan ok..) Nappasin mieheltä saamani uuden vartalovoidepurkin sekä ihanan marimekko-aamutakkini mukaan ja kipaisin saunaan yksin.
Kun noin tuntia myöhemmin tulin saunasta aamutakissa, vartalovoiteelta tuoksuen, posket punoittaen ja pyyhe hiuksien ympärille kiedottuna, oli olo kuin mistäkin luksus spasta tulleella. Mies pääsi vuorostaan saunaan ja itse hoidin vauvan iltatoimet ihan erilaisella fiiliksellä. Arjen luksusta! Pitää ainakin täällä päässä jatkossakin muistaa, että ei se oman ajan ottaminen ja rentoutuminen niin älyttömän monimutkaista ole tai vaadi mihinkään sen kauemmas lähtemistä.
Rentouttavaa viikonloppua!