Äiti

Äidin rooli on moninainen.

Äidit on ihania, äidit on tärkeitä, äidissä ei haluta nähdä pahaa eikä kukaan saa puhua sun äidistä negatiivista.

Toisaalta äidille voi itse huutaa ja raivota, itkeä ja valittaa. Äiti ei hylkää, vaikka sille purkaisi mieltään vähän enemmän kuin se on ansainnutkaan.

Työssäni lastensuojelussa oon todistanut sen, että vaikka äiti tekis mitä, niin se on silti maailman tärkein ihminen kaiken ikäisille lapsille. 

Ihmiset huutaa äitiä kuoleman edessä.

 

Tuntuu hurjalta, että minä todella olen tämän pienen ihmisen äiti. 

Tiedän tämän vauvan kantaneeni ja synnyttäneeni. Ruokkineeni sitä nämä lähes kahdeksan viikkoa pelkällä omalla rintamaidollani. Kasvattanut sitä jo lähes kymmenen senttiä ja pari kiloa. Vaihtanut vaipat, pyyhkinyt puklut. Pitänyt sylissä pientä nukkuvaa, ottanut rinnalle itkevän. 

Mutta silti.. Äiti. 

Hurjaa. 

Milloinkohan sen oikeasti tajuaa?

 

Toisaalta näin pienen kanssa äidin rooli on ainakin täällä myös ihan vähän epäkiitollinen. 

Mies on saanut meistä ne aurinkoiset hymyt ja kiljahdukset. Se saa nukkua öisin hyödyttömine nänneineen, kun äiti nousee ja ruokkii vauvan. Se saa lähteä kotoa ilman, että sen tarvitsee suunnitella missä välissä pumpulle mahtaisi herua, miten pumppauksen ehtii tai pystyy hoitamaan ja tuleeko maitoa tarpeeksi. Sen ei tarvitsee pelätä, että miten kotona nyt pärjätään, jos se lähtee edes hetkeksi asunnolta (tai tätä se ehkä tekeekin :D). 

Äiti tuoksuu maidolta ja sen takia sen lähellä aletaan itkeä kahta kovempaa. Mies lohdutti mua vertaamalla tilannetta linnunpoikasiin: emon tullessa pesän luo alkavat linnunpoikaset piipittää kauheaa kyytiä – huutamalla saa ruokaa. Meidän pieni ihmislapsi on tainnut tajuta tämän saman asian. 

Tai ainakin haluan uskoa, että kyse on tästä, eikä siitä, että vauva inhoaa mua – ehhh :D

 

Mutta!

Tänään mulle hymyiltiin. 

Ilman mitään suun napsutteluja, kutituksia, lurituksia, lepertelyjä, tissejä tai mitään temppuja. 

Ihan vaan ilmeisesti siksi, että ilmestyin näkökenttään. 

En ehkä ymmärrä olevani äiti, mutta tiedän, että tämä söpöliini on mun tytär! 

 

ps. Hyödyttömät nännit: