aurinkoisia yksittäisvapaita

Aurinkoiset moikat!

R a k a s t a n tuota ulkona vallitsevaa säätilaa – aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpömittari näyttää varjossakin yli kymmentä astetta. Piha (koska pihasta on aina pakko puhua) on räjähtänyt täyteen kukkia ja näyttää juuri niin ihanalta kuin toivoinkin – oikein odotan tulevia vuosia, kun esimerkiksi idänsinililjat tuosta leviävät sellaiseksi ihanaksi siniseksi kukkamereksi.

Meillä on ollut muutenkin taas jotenkin oikein poikkeuksellisen kivaa. Miehellä on sellainen typerä työjakso menossa, että on vain yksittäisiä päiviä vapaalla ja muuten 2-3 päivän poissaoloja (yöt mukaanlaskettuna). Jotenkin ollaan kuitenkin onnistuttu ottamaan niistä yksittäisistä vapaista ilo irti, esimerkiksi maanantaina vietettiin iltapäivä Muumimaailmassa!

Paikka ei varsinaisesti ole tällä hetkellä auki, eikä siellä ole hahmoja, oheismyyntiä tms. mutta portit ovat olleet useamman viikon avoinna ja olen niin monesti instagramista bongannut ihmisten siellä käyvän, että päätettiin tosi ex tempore lähteä katsastamaan tilanne. Emme kertoneet tytölle etukäteen mihin olemme menossa, koska ajattelimme, että jos paikka näyttää olevan täynnä ihmisiä, emme menekään sinne vaan muuten vaan Naantaliin kävelemään. Yllätys olikin meille kaikille siis aikamoinen – me vanhemmat yllätyimme, sillä lisäksemme paikalla ei ollut kuin yksi toinen porukka (tai iso aluehan se on, joten ehkä siellä jossain joku muukin oli, mutta emme vain törmänneet), mutta tyttö vasta yllättyikin, kun yhtäkkiä edessä on valtava muumitalo. Tyttöparka ei edes ennen tätä tiennyt, että ”muumilaaksoon” voi mennä käymään, joten tutun satumaailman aukeaminen hänelle oli selvästi täysin pysäyttävä kokemus. Se, että yhtään muumia ei näkynyt, selittyi tytön omasta mielestä sillä, että muumit ovat vielä nukkumassa talviuntaan. Tuli kyllä itselle todella vahvasti se fiilis, että kun joskus tilanne normalisoituu, niin retki auki olevaan muumimaailmaan on kyllä pakollinen. 

Lisäksi todella paljon iloa koko perheelle on tuottanut se, että satsasimme pihakeinuun. Tyttäremme rakastaa keinumista, mutta koska puisto ei tunnu ikinä enää olevan tyhjä, emme juuri keinumaan ole päässeet. Aiemmin olimme miehen kanssa puhuneet, että koska puisto on kuitenkin ihan kävelymatkan päässä kotoa, ei omalle pihalle omaa keinua tarvita. No, koronatimes ja sitä rataa – nyt pihalla on keinu. Jälleen typy huvitti meitä vanhempia, koska ensimmäistä kertaa keinumaan päästessään, hän toisteli lauseita ”oikea onnenpotku!” ja ”minulla on keinu omalla pihalla – tyylikästä”. Enpä tiedä kuinka tyylikästä naapureiden mielestä on keinusta tuleva järkyttävä narina (öljyä hankittava asap), mutta tiedän, että tuosta härvelistä on iloa vielä pitkään.

Mitäs muuten, hmm! Meillä oli tänään pojan 3kk neuvola ja pieni sai ensimmäiset piikki-rokotteet. Luoja miten kamalalta se tuntui, kun vauva katsoi suoraan silmiin, kun pistos tuli – molemmilla kerroilla. Voisi kuvitella, että siihen olisi jo esikoisen kanssa tottunut, mutta ei, yhtä kamalaa se taas oli. Tyttö oli tietenkin mukana (mihis häntä tuuppaisin) ja hän oli myös kovin vakava, kun pikkuveli hetken huusi kuin syötävä. Nyt jännitän kovasti miten rokotteet vaikuttaa ja tuleeko vauvalle kuumetta tai loppuuko nukkuminen.. Toivotaan parasta.

Poitsulla oli muuten kaikki kunnossa, mutta painoa oli tullut ensimmäistä kertaa hiukan liian vähän. Pituutta tosin oli tullut senkin edestä (siirtyminen 68 kokoon edessä, mitä ihmettä!) ja poika on jo saman pituinen kuin sisko oli kuukautta vanhempana. Ei onneksi ollut kuitenkaan tarvetta painokontrolliin (olisikohan ollut ilman koronaa, vai minimoidaanko nyt käyntejä), mutta imetystä kehotettiin tehostamaan entisestään ja kiinteiden aloitusta suositeltiin, kun se neljä kuukautta ikää tulee täyteen.

Tuntuu ihan hullulta, että kiinteiden aloitus olisi vain kuukauden päässä! Tämä pikkuvauva-aika on mennyt aivan älyttömän nopeasti, huh. Olin vähän ajatellut, että aloiteltaisiin kiinteitä ehkä vähän lähempänä 5kk ikää, sillä esikoiselle ainakin tuntui 4kk olevan vähän varhainen tai hänen kanssaan jouduttiin silloin homma laittamaan jäihin pariksi viikoksi, kun vatsa reagoi liian rajusti. Mutta koska meillä on allergiataipumusta ja nyt tämä painoasia, täytyy ehkä miettiä, että jos ensimmäiset soseet keittelisi sitten kuitenkin jo toukokuun puolella. No, katsotaan.

Sellaista tänne, nyt yritän saada vähän villasukkia kudottua, jotta saisin ne äkkiä valmiiksi, sillä olin hullu ja tilasin tytölle villapaitaa varten langat. Että jos tänne ei vähään aikaan päivity mitään, johtuu se siitä, että kiroilen suuruudenhulluuttani. Ainiin, mainitsinko myös, että tilasin valtavan kasan siemeniä, eli aion selvästi hukuttaa itseni kaikenlaiseen puuhaan?