edessä erilainen arki
Ihanaa kirpeää syysaamua kaikille!
En jotenkin meinaa tajuta, että on jo oikeasti syyskuun puoliväli ja että asiat oikeasti etenevät.
Tällä hetkellä tuvassa radio höpöttelee uutisia, koira nukkuu sohvalla koristetyynyjen päällä, vauva puolestaan avoimen ikkunan alla rattaissa. Mulla on vielä jotenkuten lämmintä kahvia, kylmät varpaat ja sata asiaa mitä pitäisi ehtiä tehdä vauvan nukkuessa.
Enpä tee mitään, lällislää!
Syyskuu on ollut meillä vähän erilainen. Mies on tehnyt töitä 24 tunnin vuoroissa, joten myös vapaapäiviä on ollut paljon. Olemme tällä viikolla viettäneetkin super kivoja perhepäiviä, joihin on kuulunut muun muuassa luontoretkiä, kaupungilla kahvitteluja ja jopa vähän viiniä, juustoja ja netflixiä (haha, tämä on nykyään aivan mahtavaa! Ennen lasta se oli niin itsestään selvästi mahdollista, että ei sitä osannut arvostaa yhtään tarpeeksi!)
Tämä syyskuu täytyykin nyt käyttää hyödyksi, koska mieheni sai uuden työpaikan ja aloittaa hommat jo heti lokakuun alusta. Ja se mikä tästä niin erikoista tekee, on se, että työ on pääosin klassista maanantaista perjantaihin, aamusta iltapäivään sijoittuvaa työtä! WHAT. Tällaiselle koko aikuisuutensa vuorotöitä tehneelle tuo tuntuu ihan ihmeelliseltä. Siis, että illat ja viikonloput vapaata?! Perjantai oikeasti on perjantai ja pyhätkin voi suunnitella juhlistettavaksi. Huhheijaa!
Varjopuolena, työhön kuuluu paljon työmatkoja. Työmatkoja, jotka näkyvät sitten palkkapäivänä, eivät vapaapäivinä.
Eli monella tapaa erilaista arkea edessä.
Mullehan tämä mullistaa asioita myös. Ei enää mökille miehen perässä kulkemista. Vain yksi kaupunki, yksi koti ja yksi elämänpiiri. Ensimmäisiä asioita mitä tein, oli vauvauintiin ilmoittautuminen. Sitten aloin katsella varovasti salini jumppa-aikatauluja. Googlailla äiti-vauva-joogaa.
Mulla loppuu virallisesti äitiysloma ensi kuussa, jonka jälkeen pidän vuosilomaa ja sitten marraskuusta jään hoitovapaalle. Ja nyt vasta edessä on arki, johon oikeasti voi kuulua vauvan kanssa harrastamista, äiti-kavereiden näkemistä päivisin ja helpommin suunniteltavaa omaa aikaa niin miehelle kuin minullekin.
Vaikka tulen kaipaamaan meidän yhteisiä arkivapaita, niin toisaalta tällainen säännöllisyys on todellakin tervetullutta.
