edessä päiväkodin aloitus
Heipä hei pitkästä aikaa!
Viime viikko kului täällä koko perheen (i)syysloman (ei applen tuote, heko heko) merkeissä, sillä mies piti viimeisen äitiysloman kanssa päällekäin pidettävän lomaviikkonsa. Sattumalta viikko oli valikoitunut juuri siihen kohtaan, kun täällä päin oli myös esim. koulujen – ja ennen kaikkea tytön pihakerhojen syysloma. Eli erittäin hyvä sauma koko perheen kannalta: ei tarvinnut jättää pihakerhoja väliin perheen menojen takia, mies sai viettää aikaa lasten kanssa reilusti ja mun ei tarvinnut kituutella yksin viikkoa harrastusten- ja kerhojen puutteesta tuskastuneen taaperon kanssa.
Otettiin lomasta ilo irti ja hoidettiin kotona projekteja sekä vietettiin muutama päivä mökillä. Viikko sisälsi kiitettävän määrän suppilovahveroita, vähän vaahtokarkkeja ja takkatuli-kauden korkkauksen. Mullistin myös ehkä ensi vuoteni, mutta siitä kerron lisää myöhemmin mikäli asiat etenevät.
Tällä hetkellä on tavallaan vähän haikea olo, sillä eräs aikakausi on tulossa päätökseensä. Alle kahden viikon kuluttua nimittäin alkaa meidän tytön päiväkotielämä. Alunperin olimme suunnitelleet, että tyttö olisi aloittanut päiväkodin jo reilu vuosi sitten, mutta sitten tulin raskaaksi ja kotiäitivuodet saivat jatkoa. Sitten suunnittelimme, että tyttö olisi aloittanut päiväkodin tämän vuoden loppukeväästä, mutta no, kaikki tietävät mitä keväällä tapahtui. Asia vaipui hetkeksi unholaan kunnes nyt syksyllä alkoivat pihakerhot ja taaperon ”miksi haet minut niin aikaisin?” -valitus. Tyttö olisi halunnut viettää kerhossa pidempiä aikoja, kävelyillä tuijotteli ja huokaili päiväkodin pihalla leikkivien lasten perään ja alkoi jopa itse kysellä milloin hän menee päiväkotiin. Samaan syssyyn itse olin väsähtänyt ja miehen kanssa todettiin, että nyt taitaa olla aika laittaa päivähoitohakemus eteenpäin. Koronakuviot toki mietityttivät ja pohdituttavat edelleen, mutta, koska sille ei loppua näytä olevan tulossa ihan lähiaikoina, ei sen takia täysin voi elämää pistää pauseenkaan. Ja toki jos tilanne jotenkin muuttuu niin sitten vain otan tytön takaisin kotiin.
Mutta joo, päiväkodin alkuun suhtaudun tavallaan luottavaisesti ja toisaalta kauhulla. Koen, että tyttö varmasti siellä pärjää ja epäilemättä siellä olemisesta hyötyy. Olen iloinen, että sain pidettyä hänet näinkin pitkään kotona, vaikken yleisesti ajattelekaan, että kotihoito olisi joku eeppinen tavoiteltava asia kaikille lapsille. Meidän neiti oli pienempänä niin arka ja hitaasti lämpeävä, että sen takia koen hänelle olleen ihan hyvä olla näinkin pitkään kotona. Ainakaan hän ei kotona olosta ole mennyt rikki.
Kauhun tunteet liittyvät lähinnä sellaisiin ehkä vähän epärationaalisiin pelkoihin. Mitä, jos häntä kiusataan? Mitä, jos hän ei löydäkään toivomiaan kavereita? Jos hän ei viihdykään päiväkodissa, onko minulla sydäntä viedä häntä sinne ja tulla sitten vauvan kanssa kotiin? Ja miten vauvan kanssa kotona sujuu, kun siskon ohjelmatoimisto poistuu?
Okei, oikeasti myös odotan, että ehdin olla kuopuksemme kanssa enemmän myös kahden, koska koen hänen puolestaan hyötyvän siitä. Mutta olen kyllä huomannut vauvan olevan paljon tarvitsevampi, kun sisko on esimerkiksi kerhossa. Ja mietin myös käyvätkö päivät minulle ja vauvalle tylsemmiksi, kun touhutaapero onkin muualla ja sen typerän kulkutaudin takia vauvan kanssa puuhailut ovat vähän rajallisia.
No, kaikki asiat varmaan selkenevät seuraavan kuukauden aikana. Ja vaikka tässä nyt kirjoitin ehkä melko negatiiviseen sävyyn niin pienestä haikeudesta huolimatta kyseessä on ennen kaikkea positiivinen juttu.
Henkisen puolen lisäksi olen valmistautunut päiväkodin alkuun tekemällä hankintoja ja nimikoimalla tytön vaatteita. Hankinnat ovat siis esimerkiksi päiväkotiin omat kuravaatteet, sillä olen varma, että muuten ne olisivat aina väärässä paikassa. Muuten meinaamme kyllä käyttää samoja vaatteita niin päiväkodissa kuin kotonakin. Sisätossut pitäisi vielä ostaa ja ehkä yhdet kurahanskat enemmän. Tytön kanssa ollaan puhuttu aiheesta paljon ja tyypilliseen tapaamme haimme kirjastosta kaikki päiväkodin alkua käsittelevät kirjat. Huomenna menen päiväkotiin tutustumaan ensin itse (ja tekemään kaikki sopimuspaperit) ja sitten loppuviikon ja ensi viikon aikana tyttö käy minun tai isänsä kanssa tutustumassa siellä. Jännää!
Mutta nyt aika mennä herättelemään vauva ja sitten käymme hakemassa tuon tulevan päiväkotilaisen pihakerhosta. Palataan päiväkotitunnelmiin varmaan lisää lähiviikkoina!
ps. äitiyslomani kuopuksestakin loppuu parin päivän päästä, SOS! Miten nämä meidän lapset on muka niin isoja?!