ensimmäinen kerta avannossa

Olin sunnuntaina siskoni kanssa ensimmäistä kertaa ikinä avannossa. Homma on ollut to do -listallani vuosikaudet, mutta jotenkin sitä ei ole vain koskaan saanut aikaiseksi. Nytkin siskon kanssa olimme erityisen innoissamme juuri siitä, että homma oikeasti saatiin toteutettua! 

Olimme etukäteen selvitelleet Turun alueen avantouintipaikkoja ja kun huomasimme, että Villa Järvelä Littoistenjärven rannassa oli juuri julistettu Suomen parhaaksi talviuintipaikaksi, oli valinta aika selvä. Järvelää suosittelivat myös ystäväni ja sen aukioloajat sopivat hyvin suunnitelmiimme, joten hiiop, sinne siis! 

Villa Järvelää hehkutettiin etukäteen kesämökkimäiseksi ja sitä se jotenkin oli. Saunoja oli kolme ja lisäksi paikassa on lämmin palju. Pukuhuoneessa tavarat jätettiin naulakkoon killumaan ja ulkona pöydillä ja kaiteilla oli siellä sun täällä ihmisten vesipulloja sekä pyyhkeitä. 

Jotenkin tunnelma oli kovin kursailematon. Ensimmäiseen saunaan mennessämme lauteet näyttivät olevan täynnä, mutta varovaiseen ”mahtuuko” -tiedusteluun tokaistiin reippaasti ”jo vain!” ja sitten ihmiset siirtyilivät toisiinsa kiinni ja sinne sitä solahdettiin siskon kanssa muiden saunojien joukkoon. Ihmiset olivat kaiken ikäsiä ja joukossa oli selvästi niin talviuinti-konkareita kuin ekaa kertaa hommassa olevia vaihtareitakin (ja me).

Itse avantoon meneminen jännitti aikalailla. Ystäväni oli kertonut, että hänellä aina salpautuu hengitys ekalla kerralla, joten siskon kanssa pohdittiin, että minkälainen sydänkohtaus sitä itseä odottaa. Olin etukäteen lukenut, että saunasta ei saa mennä liian nopeasti veteen, eikä vedestä puolestaan takaisin saunaan. Järvelässä onneksi laiturilla oli useammat portaat, joista veteen saattoi pulahtaa ja siskon kanssa pääsimmekin suorittamaan ensimmäisen dippauksen rinnakkain. 

Ihmiset aina hehkuttavat, että avannossa käymisen jälkeen on mahtava olo. Nooo, täytyy sanoa, että… todellakin oli! Olin kuvitellut, että vedestä nousun jälkeen sitä juoksisi kauheaa kyytiä takaisin saunaan, mutta kastautumisen jälkeen ei ollutkaan yhtään kylmä. (Miehet tosin kokevat tilanteen ilmeisesti osittain eri tavalla, yksi vaihtarimies meinaa totesi ystävilleen noustuaan ”guys, I just turned into a girl if you know what I mean”, heh) Siinä sitä kekkuloitiin laiturilla pelkissä uimapuvuissa helmikuussa. Meillä toki oli käynyt kelin kanssa ihana tuuri ja auringon lämmön tunsi iholla. 

Kävimme lopulta avannossa viidesti ja välissä saunoimme ja paljuilimme. Paljussa istuminen tähän aikaan vuodesta oli aika herkullista. Joku kanssa kylpijöistä totesikin, että päässä pitäisi pipon lisäksi olla aurinkolasit. Pukuhuoneessa toiset puolestaan huomasivat, että olivat jo saaneet auringosta rusketusrajat! 

Kahden tunnin pulikointi (otin vedessä pari uintiliikettä, wuup!) ja saunomis-maratonin jälkeen joimme vielä lopuksi teet auringossa. Olo oli todella mahtava ja kotiin ajoinkin hymy korvissa. Tein sen, jes!

Jos siis olet miettinyt talviuinnin testaamista niin suosittelen lämpimästi – itse olen menossa jo ensi viikonloppuna uudestaan!

Mukaan avantoreissulle pakkasimme: 

• uimapuvut
• pyyhkeet
• vesipullot
• laudeliinat (jäivät käyttämättä, saunassa oltiin uikkareissa)
• jalkineet: siskolla oli crocsit, itse kuljin villasukissa
• pipot
• lämmintä vaatetta homman jälkeen päälle vedettäväksi
• teetä termarissa

Lämpöisiä uinteja!