if you want to be happy, make others happy

Makasin eilen alkuillasta sängyssä vauva jalkojen päällä jokellellen. Oli niin raukea olo ja kaikki monen viikon, tai kuukauden, jännittyneisyys tuntui valuneen ulos kropasta. 

Mökin auringossa kylpenyt piha oli päivällä ollut täynnä ihmisiä, lapset juoksentelivat jäätelöt käsissään, syreenit tuoksuivat, lippu liehui salossa miehen kunniaksi, vauva surffasi sylistä syliin, kukallinen kesämekko hulmahteli tuulessa ja porkkanakakku maistui suussa. Oli täydellinen kesäpäivä. 

Miehen liikutus siinä kohtaa, kun raahasin sen silmät sidottuna pihalle, jossa – kauhistus – mun aloituksesta alkoi raikua ”paljon onnea vaan”, teki sen kaiken salailun, valkoiset valheet ja stressin sen arvoiseksi. 

Mies sai lahjaksi muun muassa riippumaton, karviaispensaan, perhosbaarin ja kirjan puiden välisestä kommunikaatiosta. Kuvaa jotenkin tuota mun partatyyppiäni mainiosti. 

Nyt taas aika palata kaupunkiin. Pelottaa jo kuinka kuuma meidän asunnossa on, kun ei olla oltu siellä tuulettamassa. Onneksi siellä on muuten aika ihanaa. 

ps. Olenko ainoa, joka tavallaan kaipaisi jo kesäsadetta?