jouluhömppäleffa-suosituksia
Jouluun on alle viikko enää ja havahduin eilen siihen, että jo ovella vastaan leijailevaa hyasintin tuoksua lukuunottamatta, ei meidän kodista tajuaisi yhtään aaton olevan niin lähellä! Tai itse en tajua. Olen lapsuudenkodista oppinut joulusiivouksen ja joulukoristeiden tasoille ripottelun, lastenkodilta (eli työpaikalta) puolestaan olen oppinut tavan vaihtaa kotiin joulutekstiilit. Tänä vuonna olohuoneen jouluverhot löysivät tiensä ikkunoihin vähän kuin itsestään (koska ne ovat ainoat verhot, jotka omistamme) mutta muuten asiat ovat vähän vaiheessa. No, onneksi tässä on edelleen aikaa tehdä asiat ihan rauhassa.
Olen kuitenkin viimeisen viikon aikana löytänyt ihmeellisesti aikaa jouluelokuville – lähinnä koska esimerkiksi leipoessa kulhon vieressä voi pitää joululeffaa pyörittävää tablettia. Jo vuosia olen usein ennen joulua katsonut vuodenaikaan sopivia elokuvaklassikoita (ei yhtään termin väärinkäyttöä), kuten ”When Harry met Sally”, ”Holiday” ja tietenkin ”Rakkautta vain”. Jotenkin mun jouluvalmisteluihini vaan kuuluvat nämä jouluhömppäleffat. Mitä muka on joulukuu ilman Bridget Jonesin pöksyttä tapahtuvaa lumisateessa pussailua?
Tänä vuonna näiden vanhojen tuttujen elokuvien sijaan vilkaisin mitä netflixillä, tuolla vauvavuoden imetysmaratonien pelastajalla, on tarjolla, kun hakukenttään kirjoittaa ’joulu’. Tässä pari melko hirvittävää elokuvasuositusta jouluhömpän rakastajille:
Joulukalenteri
”Surkeaan työpaikkaan jämähtänyt lahjakas valokuvaaja perii antiikkisen joulukalenterin, joka saattaa ennustaa tulevia – ja ohjata häntä kohti rakkautta.”
Kuninkaallinen vaihtokauppa
”Chicagolainen leipuri ja tuleva prinsessa ovat kuin kaksi marjaa ja päättävät vaihtaa rooleja joulun aikaan. ”
Ja viimeisenä elokuva, josta siskoni (joka myös rakastaa näitä jouluhömppiä vaikkei ikinä sitä julkisesti myöntäisi) sanoi ettei kestänyt katsoa kokonaan:
Jouluprinssi
”Nuori toimittajaneito lähtee joulun alla ulkomaankomennukselle tekemään juttua komeasta prinssista, josta ollaan kruunaamassa kuningasta.”
Näissä elokuvissa oli selkeästi yhtenemiskohtia. Mystiset, viisaat, vanhat miehet, teinisarjoista tutut päänäyttelijät, paras mieskaveri, joka ehkä paljastaa uusia puolia itsestään, ”juuri” eronneet naiset, joilla on vaikeuksia jatkaa elämäänsä, pikkuvanhat lapset, joihin päähahmolla on kaverillinen suhde, pikakosintoja, super rakastumisia ja hölmöjä kömmähdyksiä. Royal glory ja ennen kaikkea lunta ja joulun taikaa! Ja, oikealla asenteella, taattua hyvää mieltä.
Ja näin äiti-ihmisen näkökulmasta: leffat ovat optimaalisen mittaisia (1,5 tuntia about lopputeksteineen) ja aivotoiminnan hidastumiseen sopivia.
Muista ottaa sopivat eväät mukaan sohvalle – jouluisaa viikkoa!
ps. Jouluprinssin kakkososa oli jo niin kökkö, että sitä en pysty suosittelemaan.
pps. ”Peorian prinssi: Joulun taikahirvi” -elokuvan olen suosiolla jättänyt väliin jo ihan nimen perusteella :—D