joulun odottelun fiilistelyä + lahjavinkki turkulais(mielis)ille

”Olisipa jo joulu”, huokaili pikkuveljeni tässä yhtenä päivänä. 

Mietin asiaa hetken ja totesin sitten, että onneksi ei ole! Eikä tämä toteamus johdu siitä, että jouluvalmisteluni olisivat täysin kesken (ovat ne), hukkuisin vauvan synttärivalmisteluihin (hukun kyllä) tai koska en pitäisi joulusta (raaaaakastan rakastan rakastan!). Vaan ihan vain siitä, että tämä joulukuu on mielestäni ihan kutkuttavan ihanaa aikaa! 

On maailman parasta pikkuhiljaa siivota (ah, tänä vuonna hyvin minimaalista siivoamista, koska muutimme vasta ja tavarat ovat vielä pysyneet melkolailla paikoillaan) ja koristella kotia joulua varten. Hakea se kuusikranssi etuovelle, kieputtaa jouluvaloja sinne sun tänne ja kaivella kaapista pikkuhiljaa vanhoja olkikoristeita ym. Sitten kun vielä lisää koko maku- ja tuoksumaailman tähän. Kuusen tuoksua, pipareita, luumuhilloa, juustoja, glögiä, punaviiniä ja monenlaisia suklaita. Täydellistä! 

Pimeä vuodenaika on kuin tehty kaikenlaiseen kotoiluun ja hyggeily-mysailu-käpertymiseen. 

Ja jotenkin rakastan jopa joululahjojen hankkimista. Tänä vuonna olen todella tyytyväinen joihinkin lahjohin, toiset taas ehkä kaipaavat vielä vähän kehittämistä ja joistakin ei ole pienintäkään hajua. Yritämme välttää ostohysteriaa, kuluttamista ynnä muuta, joten lahjoissa panostamme itse tehtyihin ja kestäviin asioihin. Tai vaihtoehtoisesti pois syötäviin tai juotaviin. Asioihin, jotka oikeasti tulevat käyttöön tai joilla on tunnearvoa. Olemme myös perheelle asettaneet rajat lapsen lahjomista ajatellen; vain yksi lahja per ihminen – sekin on jo aikamoinen tavaravuori, mistä olen vähän kauhuissani.. 

Viikonloppuna olimme miehen kanssa kahdestaan kaupungilla hoitamassa näitä jouluhankintoja vauvan ollessa isovanhemmilla hoidossa. Oli kyllä valehtelematta kovin näppärää kulkea ilman lastenrattaita kaupungin joulutungoksessa. Ja ihana taas päästä ihan kahdestaan liikenteeseen. Sateisesta säästä huolimatta fiilistelin täysillä Turun Teatterisillalla olevia kuusia ja Hamletin äänimaailmaa, ah! Välissä piipahdimme myös miehen kanssa kahville. Koska ihmismassat alkavat kuitenkin aina loppujen lopuksi tökkiä, ehdotin Cafe Qwenseliä, joka mainostaa olevansa Turun salaisin (ja ihanin) kahvila. Salaiselta paikka tuntuikin, kun Linnankadulta pujahti apteekkimuseon tunnelmalliselle sisäpihalle. Tuntui uskomattomalta, että vain korttelin päässä kaupungin ydinkeskustasta on säilynyt sellainen paikka (varsinkin kun ottaa huomioon Turun taudit ynnä muut). Qwensel oli kyllä tuohon hetkeen ihan nappi valinta; tunnelma oli juuri oikea joulufiiliksen takaamiseksi, ihmisiä oli kourallinen ja kahvia oli ihana kaataa kuparipannusta pikku kuppiin. Suosittelen tätä kyllä lämpimästi! 

Täällä luultavasti melko hiljaista loppuviikon, kun käynnistän kunnon leipomis- ja koristelu-pajan lauantain synttäreitä varten. Jouluista ja rauhallista viikkoa kaikille!

 

ps. Turkulaisille ja turkulaismielisille esimerkiksi joululahja-vinkiksi; Sammakon kirjakauppa myy kauniita Turku-seinäkalentereita! Ihana Turku <3