Jumijumijumitan

Argh, mun kirjoittelut jumittaa monestakin syystä. Ensinnäkin ärsyttää, että täällä tehdyn kuvapäivityksen myötä en saa enää lisättyä kuvia puhelimelta tai tabletilta. Mun tietokone puolestaan sanoi sopimuksensa irti alkuvuodesta, samaan aikaan mun vanhan tabletin kanssa. Uuden tabletin ja puhelimen hankin tässä kevään mittaan, mutta en kestä, että pitäisi uusi tietokonekin hankkia! Eikä ehkä kestä lompakkokaan, varsinkaan samaan aikaan asuntoilmoitusten selailun kanssa.

Toiseksi vauvan syömiset, jotka tähän mennessä on ollut hyvää kirjoitusaikaa vauvan syödessä silmät kiinni, on muuttuneet erilaisiksi. Nykyään on ihan tavallista, että tyyppi mussuttelee keskittyneenä ateriansa kimpussa, sit yhtäkkiä päästää kauhealla vauhdilla irti rinnasta, kääntyy tuijottamaan mua suu auki ja sitten naamalle leviää maailman aurinkoisin hymy, kun vauva huomaa munkin katsovan häntä. Toinen on niin hoopon onnellisen näköinen meidän katseiden kohdatessa, että en kestä! Oonkin sen takia pyrkinyt siihen, että sillon en puhelimeen koske, vaan oon vauvalle läsnä. 

Mutta juu, arki on pyörähtänyt taas kivasti vauhtiin vapun jäljiltä, vaikka onkin ihan älytöntä, että on toukokuu! Ihan kohta kesä on täällä ja vauvavuodesta on puolet jo takana! Okei, ehkä nyt taas hyvä vähän jarrutella ja muistaa, että vesseli ei ole vielä viittäkään kuukautta. On tässä vielä siis vauvavuotta (onneksi) jäljellä. 

Ollaan ehkä muutenkin vähän vapun jälkeen jarruteltu tai ainakin yritetty rauhoittaa tahtia. Meillä huomaa tytöstä myös, jos useampana päivänä kyläillään monessa paikassa ja päiväunirytmi sen seurauksena menee vähän sekaisin. Okei, ollaan kyllä jatkettu tämä viikko kyläily linjalla, mutta yritetty sentään pitää vauvan rytmistä samalla kiinni. 

Oon vähän jopa häkeltynyt siitä, että meille on oikeasti onnistunut muodostumaan eräänlainen päivärytmi! Elämä on yhtäkkiä ainakin vähän helpommin ennakoitavissa ja suunniteltavissa. Tai ainakin joinakin päivinä kuvittelen niin. ”Pieni” liukuma tässä päivärytmissä nimittäin on, kun aamuisin heräämisaika vaihtelee viidestä seitsemään ja päiväunienkin kestot vaihtelevat yhdestä tunnista kolmeen (eli käytännössä herääminen on klo 5, 6 tai 7, ekat päiväunet alkavat kaksi tuntia heräämisestä eli klo 7, 8 tai 9. Niiltä herätään 1-3 tuntia myöhemmin eli mitä vain klo 8-12. Ihan selkeä rytmi, eikö?) Ja niitä kolmen tunnin päikkäreitä nukutaan tietenkin aina silloin, kun pitäisi lähteä johonkin.. Rytmin myötä onkin tullut juuri tuo haaste, että jos se menee sekaisin, on vauvakin selvästi vähän sekaisin ja kärttyinen. Toisaalta – turha sitä varmaan taas liikaa mihinkään on tottua, kun joku vaihe se taas kuitenkin on :–D

Noniin, se siitä aikalailla turhasta löpinästä. Pääpointit tässä postauksessa: teknologia tökkii ja vauva on kaikkine rytmeineen tai rytmittömyyksineen yhä super ihana! Toivottavasti lähi-öinä saisin vähän nukuttua (voi päärynäsose, minkä sinäkin teit) niin ehkä seuraavalla kerralla ajatuskin kulkee paremmin!