kahdeksan kuukautta

Meidän pikku pylleröllä oli eilen taas huiman tärkeä merkkipäivä; 8 kuukautta ikää tuli mittariin!

Tajusin vähän aikaa sitten, että olin täysin  unohtanut omat lähestyvät synttärini, vaikka yleensä olen niistä täpinöinä ja haluan aina suunnitella päivään jotain kivaa tekemistä. Sen sijaan vauvan jokainen kuukausipäivä on tullut huomioitua jo aamusta ”tänään olet jo kuukauden/kaksi/kahdeksan kuukautta!” riemulla. 

Saas katsoa, jos sitä sitten ensi viikolla tekee itsestään ”minä 27 vuotiaana” -postauksen, mutta nyt pysytellään tutussa

Vauvamme kahdeksan kuukautta..

+ peruuttaa jo vauhdilla, päätyy johonkin jumiin ja kaipaa pelastusta. 

+ ei liiku eteenpäin, mutta tänään (8kk + 1pv) nousi hetkeksi konttausasentoon! Pelkään, että tyyppi skippaa ryömimisen ja lähtee suoraan konttaamaan kauheaa vauhtia.

+ handlaa hienosti pinsettiotteen ja treenaa sitä kovasti. 

+ hihittää marjassa käydessä ja avaa joka mustikan/puolukan/herukan kohdalla suunsa toiveikkaasti.

+ osaa juoda pillimukin pillillä – nähtäväksi tosin jää kelpaako se yhtään paremmin kuin tuttipullokaan, jos en ole paikalla.. :F

+ on ruvennut antamaan pusuja, eli lättää suunsa ammollaan poskeani vasten. Tämä on luonnollisesti hirmuisen hauskaa. Painautuu myös usein olkapäätäni vasten ikään kuin halaamaan. Sydämeni sulaa.. 

+ vierastaa vähän ja hämmentyy toisista vauvoista. (Apua, olemme metsittäneet vauvamme kaikella mökillä olemisella!)

+ viihtyy autossa, paitsi jos pikkuveljeni on takapenkillä – silloin aina itketään :-D

+ tekee kovaa vauhtia hampaita. Alaetuhampaat ovat molemmat tulleet ikenestä läpi unettomien öiden kera. Hampaita on käytetty mm. isän käsivarteen ja äidin.. no arvaatte varmaan, alkaa tuo imetys olla aika jännitysnäytelmä!

+ hokee erilaisia tavuja, tä-tä-tä (siskoni mielestä selkeästi täti-yritys), ma-ma-ma (äitini yritti kääntää tätä mummiksi), nä-nä-nä jne. Selkeitä sanoja ovat edelleen ”ätti” (äiti, selkeästi!) ja syödessä ”nam nam” (vastaa tämän, jos kysyy ”onko hyvää”, niiiiiin söpö)

+ rakastaa leikkiä istuen ja haluaisikin istua koko ajan. Ei kuitenkaan osaa nousta itse istumaan (paitsi jos saa pitää sormistani kiinni) tai laskeutua asennosta pois. 

+ Lempilelu on tällä hetkellä purkit, joista voi tehdä tornin tai laittaa ne sisäkkäin. Tykkää seurata ja nauraa jos äiti tekee purkeilla ”cup song”-rummutusta. 

+ On rakastunut uuteen keinutuoliinsa ja keinumiseen, myös nämä aiheuttavat valtavaa naurunremakkaa.

+ Tykkää seurailla ikkunasta asioita kuten lintuja, puiden heilumista ja peuroja.

+ Saa välillä minut häpeämään itseäni, koska olen nirsompi kuin vauvani, joka syö niin reippaasti kaikkea. 

+ yrittää lattialla kiipeillä päälleni, tavoitella korkeammalta esineitä ynnä muuta. 

+ alkaa itkeä, kun isi lähtee töihin. Rassukka. 

+ on parasta seuraa ikinä.