kasva kasva pikkukirppu
Vauva-arki pyörii hirveetä vauhtia eteenpäin ja tällä viikolla meidän pikkuneiti täyttää jo kuukauden. Älytöntä, ihanaa, kamalaa ja myös vähän lohdullista. Tavallaan kauhistuttaa, että kuinka vauhdilla tä pikkuvauva aika hurahtaa, toisaalta ihanaa tietää, että pieni kehittyy koko ajan ja alkaa herätä eri tavalla tähän maailmaan.
Vauvan tiheän imun kausi loppui tältä erää (kop kop!) ja äidin mielenterveys koheni sen myötä. Totta kai rinnalla tankkaillaan niin maitoa, läheisyyttä kuin turvaakin, mutta eron huomaa varsinkin öissä ja myös niissä ajoissa mitä rinnalla vietetään. Okei, juuri kun kirjoitin tän kappaleen alkoi pirpana kitistä rinnalle takaisin, mistä lähti vasta alle 5 minuuttia sitten ja missä on ollut jo lähes kaksi tuntia. No, ainakaan se ei oo tätä tällä hetkellä vuorokauden ympäri! Seuraava tiheän imun kausi toki teoriatiedon valossa on jo nurkan takana, mutta keskitytään ja nautitaan nyt tästä hetkestä.
Viime yönä lapsukainen nukkui ensimmäistä kertaa yli 5 tuntia putkeen ja äiti hätkähti tajutessaan yöllä heräävänsä herätyskellon syöttö-aika-hälytykseen eikä vauvan itkeskelyyn. En tiedä tarvisiko tollasta herätystä enää edes pitää vai oltaisko vauvan kanssa saatu nukkua pidempäänkin. En oo sitä hälytystä aiemmin edes tarvinnut, kun vauva on kyllä herännyt nälkäänsä ennen kellon soimista. Tosin rintojen puristuksesta päätellen se hälytys oli ehkä ihan paikallaan!
Ollaan myös alettu pitää selkeämpää iltarutiinia vauvalle, mikä sisältää siis lähinnä joka ilta suunnilleen samaan aikaan tapahtuvan vaipan vaihto-yöbody-iltasyöttö sängyssä-kapalointi-lisäsyöttö-pinnasänkyyn -systeemin. Vaihdetaan myös kodin valaistus hämärämpään illan edetessä ja päivisin taas pidetään kirkkaampaa valoa. Hämärä tuntuu ihan luontevalta, mutta kattolampun polttelusta päivisin (koska ulkona tuntuu olevan aina pimeää eikä verhojen avaaminen vaikuta mihinkään) en liiemmin pidä, vaan silloinkin viihtyisin lähinnä jalkalampun kajossa ja kynttilöiden välkkeessä. Systeemi tuntuu tuottavan ainakin pientä tulosta, kun vauva nukahtaa iltaisin helpommin ja unipätkät pitenee – tai sitten se on vain sattumaa. Oli miten oli, tällä mennään.
Vauvan kasvusta kertoo myös se, että siirryimme jo vaippakokoon 2! Vaihto päätettiin uskaltaa tehdä siinä kohtaa, kun ykköskoko oli lisännyt pyykkivuorta ja aiheuttanut äidille pieniä miten-otetaan-pois-kakkainen-päänkautta-riisuttava-body -pohdintoja.
Nämä vaippakoon valinnat, valaistuksen säädöt ym. on näitä ensikertalais-vanhemman dilemmoja, mitä kokeneemmat vanhemmat varmaan nauraa. No, myönnän olevani jossain asioissa aivan pihalla ja googlaukset on sen mukaisia 😀
Vielä yksi kasvusta kertova asia on se, että ollaan jo parina päivänä puettu rääpäleelle koon 56 vaatteita! Vähän itkettää ajatus, että jotkut ihanat 50 kokoiset jää pian oikeasti vaan liian pieniksi. Toisaalta ihanaa, koska noita pienempiä kokoja on vain pari erilaista, niin kiva saada vauvalle vähän valinnan varaa vaatteisiin. Alla yksi mummin ostama 50 kokoinen ihanuus.
