koronatesti ja tulosten odottelua

Hellurei omaehtoisen koronakaranteenin iltatunnelmista!

Alku saa tilanteen kuulostamaan dramaattisemmalta kuin se on, oikeasti nimittäin istun shortsit päällä meidän terassilla hämmentävän trooppisen tuntuisessa illassa ja naputtelen tätä konetta. Eilen aamupäivällä alkanut niin perus flunssa kurkkukipuineen, tukkoisine nenineen ja urvahtaneen olon kera ajoi meidät soittamaan paikkakuntamme terveyskeskukseen, mihin meidät sitten pyydettiin jo samana iltapäivänä koronatestiin.

Koronatesti kokemuksena ei ollut yhtään niin kamala kuin uutisten perusteella olin kuvitellut – mietin vähän, että ketä asian kammottavaksi kuvailu oikeastaan edes palvelee? Ja kuinka moni on ajatellut, että ei viitsi lievien oireiden takia mennä koko testiin, kun se on kuulemma niin kamala? Vai onko muille välittynyt siitä yhtä hirveä kuva kuin minulle?

No mutta anyway, testi oli kyllä vähän epämiellyttävä (tungetaanhan siinä puikko älyttömän syvälle ihmisen pään sisälle nenän kautta), mutta inhottava kirvelevä tuntemus kesti itselläni ainakin vain hetken ja pari silmistä valahtanutta kyyneltä pyyhittyäni oli kokemus jo ohi.

Tulosten oli mahdollista tulla tänään ja vaikka olemme miehen kanssa vahdanneet puhelimiamme poikkeuksellisen tarkasti, ei vapaudut-vankilasta -tekstiviestiä ole tullut. Eikä onneksi liioin puhelua, joka kertoisi testin olleen positiivinen.

Suhtaudun asiaan tällä hetkellä ehkä melko kepeästi, koska en millään usko, että meillä olisi korona. Olemme viime viikot viettäneet mökillä ja sieltä kotiuduimme vasta maanantaina. Maanantain jälkeen olemme kyllä pyörineet Turun seudulla (missä tautitapauksia valitettavasti on koko ajan enemmän), mutta en keksi yhtään tilannetta missä olisin kovin läheisessä kontaktissa ollut kenenkään kanssa. Vaikka toisaalta eihän se vaadi kuin todella huonon tuurin, että jostain maksupäätteestä tms. olisi tuon pöpön onnistunut saamaan. Ja toisaalta – jostain tämäkin flunssa on tullut!

Tämä kotona kökkiminen ei varsinaisesti ollut tämän viikonlopun suunnitelmissa, sillä nyt on miehen kesäloman viimeinen viikonloppu. Lasten oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa hoitoon ja meidän juhlistamaan ensi viikolla olevaa hääpäiväämme. No, pitäkää peukkuja, että tämä flunssa olisi kohta muisto vain, negatiivinen tulos -tekstiviestit kilahtaisivat puhelimiimme ja pääsisimme ensi viikolla treffeillemme!

Pysykää terveinä!