kuulumisia – sitkeä flunssa ja suklaamunia

Kylläpä tuntuu hassulta tulla tänne kirjoittamaan. Olen ollut vasta kolme kokonaista päivää poissa Instagramista (ja samalla näemmä täältä) ja tuntuu jo ihan kummalliselta jakaa jotain omia höpöttelyjä yhtään mihinkään. Tai huomaan, että kynnys tuntuu jotenkin korkeammalta kuin aiemmin. Ajattelin nyt kuitenkin yrittää puskea ulos vähän kuulumisia, koska muuten päivityskynnys nousee varmaan liian korkeaksi.

Olen puhelimeen kirjaillut ylös fiiliksiä tästä Instattomasta elämästä ja siihen palaan sitten, kun ensimmäinen viikko on täynnä, joten ei siitä nyt sen enempää.

Muuten kuulumisia, hmm! No aika nihkeä meininki edelleen. Meidän perhettä kiusaava flunssa on hyvin sitkeää sorttia ja tänään itseasiassa mennään uudelleen testaamaan osaa perheestä. En kyllä tosiaan usko, että vieläkään testi positiiviseksi muuttuisi, kun ei ole mistään tullut tietoa altistumisesta, mutta tk:sta oltiin sitä mieltä, että parempi varmistaa tilanne. Lapsilla ei muutenkaan tällä hetkellä ole asiaa päiväkotiin, niin pahasti nenät vuotavat ja yskittää. Kyllä turhauttaa!

Tämä jatkuva neljän seinän sisällä kökkiminen aiheuttaa kyllä vähän epätodellisen olon. Itselläni on huomenna koulutuspäivä (etänä) ja se tuntuu niin kummalliselta. Koko töissä käynti ylipäätään tuntuu tällä hetkellä suunnilleen joltain unelta – ihanalta sellaiselta tosin. Kyllä tämä kulunut 1,5 viikkoa puhtaasti kotona on osoittanut itselleni sen, että töissä käynti on kyllä parantanut omaa jaksamistani ja mielialaani huimasti. Vaikka lapset ovat ihan maailman rakkaimmat ja heidän kanssaan olemisesta nautin, kaipaan silti siihen rinnalle ihan jotain muuta. On tavallaan lohdullista saada vahvistus sille, että päätös työelämään palaamisesta on ollut oikea (joskin sinne töihin olisi tosiaan kiva myös joskus päästä).

Piristettä harmauden keskelle

Eilen luulimme jo perheen flunssatilanteen helpottaneen ja niiden aiempien negatiivisten testitulosten vuoksi uskalsimme käydä parin läheisen oven takana virpomassakin (ja arvatkaa vain kuinka paljon harmitti, kun lämpö taas uudelleen tänään nousi!). Pidimme toki parin metrin turvavälin ja miehen kanssa meillä oli käytössä maskit, joihin taitelin teemaan sopivat piirrustukset. Typy oli erityisen ihastuksissaan tästä virpomishommasta, varsinkin kun tajusi, että ”palkka mulle” tarkoittaa suklaamunia. Talletan kyllä johonkin syvälle muistini sopukoihin sen ihastuksen, mikä toisen kasvoille levisi tämän salaisuuden paljastuessa.

Typy myös omaan sanavalmiiseen tyyliinsä huomautti toisessa kohteessa oksan antamisen jälkeen, että ”mulla on tämä kori mukana jotain varten!” Saatuaan koriinsa palkkansa, tuli palaute melko suoraan myös

mummo ja pappa antoi kyllä isomman suklaamunan!

Mutta sellaista. Eipä tänne oikein muita kuulumisia kuulu.

Isoja suklaamunia ja terveyttä pääsiäisviikkoihinne!

ps. ota seurantaan myös blogit.fi