kymmenen kuukautta

Ohhoh, kylläpäs nyt päivitän. Kiitos ja anteeksi!

Istun tällä hetkellä kahvilassa yksin valtavan kahvileilin kanssa. Olisin oikeasti halunnut lemonade-juoman, mutta niitä myytiin vaan valmiiksi muovimukeihin tehtynä, joten en ottanut sellaista. En nyt sitten oikeasti enää tiedä oliko se ympäristövalinta vai ei, koska ei tuo kahvikaan mikään ekoteko ole. Noh, ainakaan muovijätettä ei nyt syntynyt. 

Vietin aamupäivän käymällä käsihieronnassa, mihin sain lahjakortin syntymäpäivälahjaksi. Tunti pelkästään käsien hieromista oli yllättävän rentouttava kokemus. Hieronnan päätteeksi tarjoiltiin pieni kuppi hyvin mausteista teetä. Hillitsin itseni enkä kaivanut puhelinta laukustani teetä hörppiessäni, vaan yritin viimeiseen asti pitää kiinni hierontahuoneessa mukaan tarttuneesta rentoudesta. Milloinkohan viimeksi olin ollut tekemättä mitään, ja vielä niin, että olin hereillä? Aina on niin kamala tarve katsoa, kuunnella, nähdä tai näplätä jotain. Vauva-arjessa ainoita hetkiä, jolloin vähän vastaavaan tilaan pääsee, taitaa olla auton kyydissä, kun voi vain tuijottaa maisemia. 

No mutta! Tänään on jälleen suuren suuri juhlapäivä, sillä vauvamme täyttää tänään jo 10 kuukautta!

Tiedän toistavani itseäni, ties kuinka monetta kertaa, mutta uskomatonta! Joka kuukausi vain hämmennyn entistä enemmän siitä, että tuo tyyppi on jo noin iso. 

Vauvamme 10 kuukautta:

+ nousee tukea vasten seisomaan.

+ kuvittelee äidin olevan aina takana, kun nousee seisomaan, eli uskoo, että seisaaltaan voi aina myös paiskautua taaksepäin suorilta jaloilta. Ei voi.

+ kävelee käsistä kiinni pitämällä hyvin tukevasti. Kävelykärryn kanssa itsenäisesti myös melko hyvin. 

+ ryömii järkyttävää vauhtia, ylittää myös esteitä kuten kynnyksiä, jalkoja ym. Konttaa lähinnä vain parin liikkeen verran, eikä tunnu olevan asiasta kiinnostunut. Kävellen liikkuminen on kuitenkin paras tapa liikkua, ja haluaisikin, että joku kävelyttäisi k o k o ajan. 

+ pitää suurena tavoitteenaan koiran vesikupille pääsyä. 

+ tykkää kovasti myös patterin termostaatin säätelystä, kirjojen hyllystä repimisestä, maton purkamisesta ja lattian nuolemisesta. Hänellä on myös fiksaatio ”Kukkuluuru Puppe” -kirjan viimeisellä sivulla olevaa sinistä ovea kohtaan – se on revittävä irti, keinolla millä hyvänsä.

+ ei omaa pienintäkään itsesuojeluvaistoa. 

+ vierastaa koko ajan vähemmän. Äiti tuntuu edelleen olevan kuitenkin ykkönen, jee! Isä on tietty myös paras, mutta myös mummi aiheuttaa suuren riemun, sekä ”ma!” -huutoja. 

+ nukkuu yleensä kahdet päiväunet, mutta melko vaihtelevan mittaisina. Parhaimmillaan vajaa 2h, pahimmillaan alle puoli tuntia. 

+ herää aamuisin 5-5:30 välillä – ensi viikon kellojen siirtoa odotellessa.. Tosin, nyt kahtena aamuna on herännyt vasta kuuden jälkeen.. elättelemme toivoa. 

+ rakastaa koiria ja on myös lumoutunut toisista lapsista – ainakin niin kauan, jos ne eivät liiku liian nopeasti tai koske naamaan.  

+ ymmärtää puhetta mielestäni melko hyvin. Kysyttäessä missä isi on tai koira, katsoo oikeaa kohdetta päin. Ymmärtää selvästi ainakin sanat maito, nälkä, nukkumaan, alas sekä oman nimensä. On niitä muitakin, mutta nämä nyt ensin tulivat mieleen.

+ syö todella reippaasti niin kiinteitä kuin maitoakin. Lemppareita ovat hedelmäsosepussit, kananmuna, jauheliha, kanapötköt, banaani ja maissinaksut. Myös erilaiset marjat ovat kovin innostavia, mutta niitä on nyt vähän huonommin ollut tarjolla. Edelleen valmissoseet, missä on klönttejä, ovat suorastaan oksettavia ja se näytetään hyvin selvästi. 

+ hymyilee viidellä hampaallaan hyvin ilkikurisen näköisenä. Siskoni muotoili juuri tällä viikolla vauvan näyttävän ”tuhmalta hiirulta” :–D

Nyt taidan lähteä kotiin tuon pikkuhiirumme luo.

Ihanaa viikonloppua!