maaliskuun viimeinen – rairuohoa, kissataloja ja 2kk kuulumiset

Juuri, kun kirjoitin tänne kevätfiiliksiä, niin jo seuraavana yönä maasta nousseet kukat peittyivät lumeen. Luonto heitti sitten tähän maaliskuun loppuun varmaan tämän talven lumiennätyksen. Tänään aamulla sain hieraista silmiäni, kun lämmitysjärjestelmä näytti, että ulkona oli 14 astetta pakkasta. Että semmosta, toivottavasti meidän kukat ja pensaat eivät liiaksi loukkaannu tästä!

Säätilan ollessa mikä on, päätin jatkaa kevätfiilistelyä sitten sisällä. Keräsin ruokapöydälle sanomalehtiä suojaksi, multasäkin, pari kippoa ja kuppia sekä kaapista löytyneet rai- ja ohraruohon siemenet. Taapero oli tietenkin touhukkaana mukana ja katseli kovin kiinnostuneena, kun lappasin multaa astioiden pohjalle. Typy sai sitten ripotella ruohonsiemenet (melko tasainen kasvusto tulossa veikkaisin) ja sen jälkeen yhdessä kasteltiin. Lapsen mieli on kyllä niin ihmeellinen, sillä kesken puuhan tyttö sai selvästi aivoituksen ja lähti käymään huoneessaan – pian neiti palasi takaisin puinen leikkikastelukannu mukanaan. Samalla sotkulla lisäilin sitten muutamalle kasville vähän tuoretta multaa ja johan oli aikaansaanut olo!

Meillä on muutenkin ollut hyvin leppoisaa viime päivinä, sillä viikonloppuna askartelimme tytön lelukissoille talon ruokatilaus-pahvilaatikoista. On niin hauska seurata miten lapsen leikki kehittyy: nykyään 2v 3kk ikäinen tyttömme leikkii jo erilaisia juonellisia leikkejä, joissa kissat esimerkiksi käyvät torilla ostoksilla tai hoitavat puutarhaa. Lapsen lelujen ”keskusteluja” on hauska kuunnella ja vähän olen taputellut itseäni selkään, kun leikeissä kuulee kissojen olevan kovin kohteliaita ja avuliaita. ”Voisinko auttaa sinua”, kysyi lapsikissa äidiltään ja äiti vastasi: ”tottakai pikkuinen, kiitos!”

Vauva on jatkanut omalla vähään tyytyväisellä ja rauhallisella linjallaan. Kahden kuukauden iässä poikamme

+ nukkuu yöt pääosin 1-2 herätyksellä, ensimmäinen unipätkä on usein jotain 4-6 tunnin väliltä (nautin niin kauan kuin tätä jatkuu!)

+ hymyilee ja kujertelee ihmisille

+ seuraa tarkkaavaisesti siskonsa puuhia

+ kannattelee päätään melko hyvin, vaikka toisinaan taas heittäytyy täysin lötköksi lattialla, eikä edes yritä nousta makuulta

+ on useaan otteeseen kääntynyt mahalta selälleen

+ painaa n. 5,6 kg ja on n. 59 senttiä pitkä, käyttäen pääsääntöisesti vaatekokoa 62

+ omistaa säihkyvät ja hyvin tummansiniset silmät, joiden muuttumista seuraan mielenkiinnolla. Toivoisin melkein, että ne jäisivät noin upean värisiksi, mutta vähän epäilen.

Vauva on kyllä solahtanut perheemme jäseneksi hirmu luontevasti. Sanoin juuri miehelle, että vauvan tultua elämämme ei ole juuri muuttunut, sillä pojan rytmi on sopeutunut hyvin taaperon rytmiin: aamupäivisin ja iltapäivisin ulkoilujen ajan vauva nukkuu rattaissa, ja sitten taas taaperon nukkuessa minä ja vauva saamme vähän kahdenkeskistä aikaa (jolleivat lapset sitten nuku samaan aikaan, mitä sitäkin tapahtuu ihastuttavan usein).

Ainoa itseäni mietityttävä asia on se, että vauva käy yöunille vasta klo 22 ja mietin, että mitenköhän sitä ikinä saadaan aikaistettua. Olen lasten kanssa niin paljon yksin, että en pysty venymään kahden lapsen erilaisiin iltatoimiin samaan aikaan. Taapero syö iltapalaa klo 19, minkä jälkeen yleensä luetaan äidin ja isin sängyssä joku satu, pestään hampaat, hoidetaan muut iltatoimet ja klo 20 tyttö menee sänkyyn, jossa vielä lauletaan ja halipusutellaan. Vauvan kaikki iltatoimet aloitetaan vasta, kun taapero on jo nukkumassa. No, eiköhän tämäkin ajan myötä ratkea.

Asioilla ylipäätään on tapana ratketa – eilen huomasin, että ruokakaupasta sai tilattua ruoan lisäksi kotiin myös kukkia, joten pian pääsen istuttelemaan ne himoitsemani narsissit ovenpieleen.

Aurinkoa viikkoonne!