maitoa siellä, maitoa täällä

Tervehdys täältä maitoshown keskeltä! 

Juuri kun luulin selvinneeni imetyskerrasta ilman, että minä, paitani, yhdet ainoat imetysliivini (kyllä, mulla on yhdet. Ei, se ei ole kovinkaan toimiva ratkaisu. Mutta eihän sen vauvan pitänyt syntyä ennen tammikuuta, ni aikaa useampien ostamiselle on vaikka kuinka. Vaikka kuinka. Loputtomasti. Nojuu, se siitä.), vauva, vauvan vaatteet, imetystyyny tai sohva/sänky/nojatuoli on maitotahroilla, huomaan, että jotain edellä mainittua pitkin valuu maitoa. Tai sitten nousen voittajana ylös ja kippaan toisella rinnalla olleen maidonkerääjän päälleni. Maitoa on joka paikassa. Joka kerta!

En ymmärrä miten ihmiset imettää julkisilla paikoilla, ku mun jokaisen imetyskerran lopputuloksena on se, että joku osallistuja tarvitsisi suihkua. Ja pyykkikonetta. 

Ah, pyykkikone, ihana keksintö. 

Mun ajatuksenjuoksuni on tätä nykyä tämän kaltaista. Kirjoitin yhteen paperiin päivämääräksi 25.12.2015. Onneksi ei ollut kovin virallinen paperi. Menin nukkumaan toiseen kerrokseen jättäen kynttilät palamaan. Onneksi mies ei nähnyt, eihän me asuta ku puutalossa. Suihkussa kuivasin lattian sillä aikaa kun hoitoaine vaikuttaa – nerokasta hei, miksen ole tätä ennen keksinyt, säästää aikaa ja kaikkea! Eiku aivan, sen jälkeen huuhdotaan se hoitoaine vielä sieltä päästä pois. 

Mutta juu, muuten menee oikein mukavasti 😀 

Vauva on uskomattoman suloinen ja voisin tuijottaa sitä (tai varmistaa että se hengittää) joka päivä ja koko ajan. Aika monena päivänä olen näin tehnytkin. 

Hänen maailmaan tulonsa oli melko yllättävä, alku hieman monimutkainen, mutta kaikinpuolin tä kulunut 8 päivää on ollut yhtä onnen huminaa. (Kyllä, se varmasti on sanonta) 

Nyt sotkemaan lisää vaatteita, palaan taas!