miten kahden pienen lapsen kanssa pärjää + käytännön vinkkejä arjen helpottamiseen

Silloin, kun odotin meidän toista lasta, yksi eniten mietityttävä asia oli se, että millaista se arki sitten on kahden lapsen kanssa. Varsinkin kahden kotihoidossa olevan, alle 3-vuotiaan kanssa.

No, viime aikojen postauksista voi varmaan todeta, että en varsinaisesti mikään lohdun tuoja tässä ole, kun teemoina on ollut väsymys ja uupuminen. Tosin meidän kohdalla tilanne on rakentunut pitkälti koronakevään, miehen työn luonteen ja ihan oman pölöyden takia.

Mutta ei sillä, kahden pienen lapsen kanssa on aivan hemmetisti rankempaa kuin yhden pienen lapsen kanssa.

Vauvan tulokin on täysin eri asia silloin, kun kotona on jo yksi lapsi. Siinä missä esikoisen kanssa nukuttiin yhdessä päiväunia, vauvalle riitti ravinnoksi maito ja itse söi vähän mitä huvitti silloin kun huvitti, ja jos ei halunnut lähteä vauvan kanssa ulos vaan halusi pesiä sängyssä, niin senkun ei mennyt ja ihmetteli ihan rauhassa niitä pieniä varpaita siellä peiton alla. Kun kotona on jo taapero, ei päiväunet, ruokailujen tai kaiken ulkoilun skippailu aiheuta (ainakaan meillä) muuta kuin ongelmia.

Ja nyt tähän väliin lohdutuksen sanat: useamman lapsen vanhemmuus on silti ihanaa. Se, kun meidän kaksi pööperöä nauraa räkättää yhdessä, tai kun taapero halipusuttaa vauvaa – sitä parempaa ei vaan ole. En malta odottaa, että vauva tuosta kasvaa ja noiden leikit kehittyy. Sisarusrakkaus voi toisinaan olla hermoja raastavaa, mutta myös aivan parasta. Eli en kadu nykyistä elämäntilannetta sekuntiakaan.

Ja eipä sitä yhden lapsen ”helppoutta” oikeasti tajua ennen kuin niitä onkin enemmän. Tai ainakaan itse en tajunnut. Nykyään se, jos toinen lapsista on jossain muualla, tuntuu vain yhden kanssa oleminen lähes lomalta. Yhden kanssa missä vain liikkuminen, ruokailut ja unien hoitamiset tuntuu nyt niin simppeliltä, että on vaikea saada kiinni siitä mikä siinä silloin aiemmin tuntui joskus raskaalta. Mutta muistan, että tuntui, joten en väheksy sitä yhden lapsen vanhemman väsymystä yhtään. Ei silloinkaan aina jaksa!

Mutta joo, sanon nyt jo, että kaksi ei todella mene siinä kuin yksi, eikä meidän poitsu edes vielä liiku.. Mutta jos siellä linjoilla on joku toista lasta odottava, joka pohtii, millaisia ne päivät sitten ovat, niin tässä meikän perus päivä kahden lapsen (ja koiran) kanssa:

AAMUPÄIVÄ

Herätään yleensä seitsemän maissa siihen, että taapero paukkaa huoneestaan. Päästän koiran pihalle. Hoidan yleensä ensin taaperon aamutoimet, eli vessan ja hampaiden pesut. Typy pääsee siitä sitten leikkimään ja puuhailemaan omiaan. Heitän vauvan puuron mikroon ennen kuin alan hoitaa vauvan aamupesuja. Yritän muistaa ottaa koiran sisälle. Ennen syötin vauvan ennen meidän muiden aamupalaa, mutta nykyään usein otan esikoisen syömään aamupalaa samalla kun syötän vauvaa. Jos oikein tehokas olen ollut niin syön itse vauvaa syöttäessä, mutta useimmiten syötän vauvan ensin. Esikoinen pääsee aamupalapöydästä leikkeihinsä, ja itse jään juomaan kahvia samalla kun vauva useimmiten on sitterissä vieressä (ettei puklaa kaikkea ulos). Useimmiten tilanne päättyy siihen, että vähintään toinen lapsista hyppii sylissäni samalla, kun juon jo kylmäksi päässyttä viimeistä kahvitippaa.

Lähdetään ulkoilemaan tai kaverimenoille yleensä yhdeksän jälkeen. Vauva nukkuu (joko rattaissa tai itkuhälyttimen kanssa pinnasängyssä) noin puolisen tuntia yleensä 9:30-10. Herätän vauvan viimeistään kymmeneltä, jotta saan lasten pitkät päiväunet ”ajastettua” samaan aikaan. Tänään esimerkiksi esikoinen pääsi potkupyörälenkille samalla, kun vauva nukkui rattaissa. Potkuteltiin parin kilometrin päässä olevaan leikkipuistoon, jossa vauvakin sai ihmetellä hiekkalaatikkoa ja muita puistossa olevia lapsia.

11-11:30 aikaan yritän saada pöytään lounaan koko porukalle. Aiemmin lappasin vauvalle soseen suuhun, nyt pikkuhiljaa hän harjoittelee sormiruokailua, jolloin voimme syödä kaikki kolme samaan aikaan – helpottaa kummasti!

PÄIVÄUNET

12-14 on lasten  yhteinen ”tavoite”päiväuniaika, jonka pyhitän itselleni. Ei kotitöitä, ei mitään hoidettavia asioita, ihan maksimissaan tiskikone vieressä pyörimässä. Käsitöitä, blogia, somea, jotain sarjaa. Tänään blogia, kahvia ja dominokeksejä.

ILTAPÄIVÄ

Taapero herää yleensä 13-14 välillä. Jotta vauva saisi vielä unirauhan, kaappaan taaperon meidän vanhempien sänkyyn katselemaan piirrettyjä tai lukemaan. Jotain rauhallista ja kivaa tekemistä. Annan vauvan nukkua enintään klo 15 asti, mutta yleensä tyyppi heräilee jo kahden pintaan. Välipalaa naamaan ja eteenpäin.

Tässä välissä yleensä lähdetään koiran kanssa lenkille. Kesällä kuumina päivinä tosin usein avattiin vaan terassin ovi ja oltiin kaikki, koira mukaan luettuna, pihalla. Sadepäivinä meidän koira ei suostu lähtemään yhtään mihinkään pihaa kauemmas.

Päiväunien jälkeen on myös otollisin aika nähdä kavereita, jolloin nappaan vauvalle päivällisen mukaan. Muuten päivällinen syödään yleensä vähän sen mukaan milloin mies pääsee lähtemään töistä. Vauva syö tosin joka päivä neljän aikoihin, mutta taaperon kanssa päivällisaikaa pystyy jo aika kivasti venyttämään. Yleensä teen ruoan valmiiksi ennen miehen kotiin tulemista, jolloin taapero usein on auttamassa, kunnes kyllästyy. Mun lapsuudenkodissa ei koskaan arkisin syöty yhdessä päivällistä, joten nautin tosi paljon, kun meillä on mahdollisuus koko perheen yhteiseen ruokahetkeen.

ILTA

Ainakin nyt kesällä lähdettiin päivällisen jälkeen vielä ulkoilemaan – jos ei muuta niin omalle pihalle. Jos mies ei ole työreissussa, niin viime aikoina ollaan myös monesti ”jaettu lapset” niin, että pääsen vaikka kahdestaan esikoisen kanssa jonnekin. Tuo kahdenkeskinen tekeminen on meille molemmille tärkeää ja kuten sanoin – vain yhden lapsen kanssa liikkuminen on ihanan helppoa.

Vauva syö tällä hetkellä iltapuuron jo kuudelta ja on sängyssä jo klo 19. Taapero puolestaan alkaa vasta tuolloin iltapalalle ja iltaankin tulee näin yksi tunti aikaa vain hänelle. Jos mies on kotona, saattaa jompikumpi tässä kohtaa häipyä vielä omille menoilleen tai koiran kanssa lenkille.

Taapero menee sänkyyn kahdeksan aikaan, minkä jälkeen vanhemmille jää vielä parhaassa tapauksessa parikin tuntia ”omaa aikaa”. Tosin koira pitää viimeistään nyt lenkittää ja jossain kohtaa ne kotityötkin pitää hoitaa, joten ne pyykinpesut, siivoamiset ynnä muut, mitä ei ole aiemmin ehtinyt tekemään niin tulee hoidettua vasta illalla.

Kuten aiemminkin kirjoitin, on tämä rytmissä eläminen alkanut välillä tökkiä. Yksi ystävä vastikään kyseli, että onko sitten pakko elää niin rytmin mukaan, eikö voisi mennä vapaammin. Totesin hänellekin, että päiväunet tätä tilannetta eniten rajoittaa, ja niiden rytmittämisen koko pointti on siinä, että päivässä on myös sitä aikaa, jolloin molemmat lapset nukkuvat ja aikuiset ei.

Tietenkään aikataulu ei ole niin kiveen hakattu, siitä voi tarpeen mukaan joustaa tai yksittäisenä päivänä sekoittaa kokonaan. Mutta koen myös päivärytmin ennen kaikkea helpottavan arkea.

Muuten 5 vinkkiä lapsiperhearkeen on: 

+ kauppakassipalvelu tai ruoan kotiinkuljetus. Meille on tullut ruoka kerran viikossa kotiinkuljetettuna jo yli 1,5 vuotta ja se helpottaa mun arkeani aivan hulluna. Ilman koronaakin säästyy aikaa, rahaa ja hermoja, kun ei tarvitse kahta pientä raahata tekemään ruokaostoksia, tai yrittää löytää sitä aikaa isoon kauppareissuun.

+ isompien ruokasatsien tekeminen niin, että ei tarvitse joka päivä kokata

+ jääkaapissa valmiiksi pilkotut vihannekset. Myönnän, tämä on viime viikkoina vähän jäänyt, mutta usein ennakoin miehen työmatkaviikot niin, että pilkon jääkaappiin valmiiksi eri vihanneksia purkkeihin. Sieltä sitten vaan lisukkeet lautaselle ruoka-aikaan.

+ ruokalista: joskus yritin tehdä meille monen viikon ruokalistaa, millainen meillä on lastenkodilla (eli mun työpaikalla), mutta sen kanssa tulin vaan hulluksi. Sen sijaan simppeli lista, mihin on kirjoitettu perheen perus ruoat auttaa ihan hemmetisti siinä kohtaa, kun tulee se ”mitä syödään?!” -turhautuminen, eikä keksi mitään: sen kun käy listan läpi niin joku sieltä kolahtaa lähes aina – jos ei, niin hese silloin tällöin ei tapa ketään.

+ selkeät paikat tavaroille, jotka myös taapero osaa. Ja siivouksen apuna ystävän vinkkaama ”siivousbiisi”-systeemi: taapero saa valita jonkun kappaleen spotifysta tmv ja sitten sen aikana täytyy ehtiä siivoamaan lelut paikalleen. Ollaan testattu tätä nyt muutamaan kertaan ja voi jestas tuo taapero juoksee vauhdilla lelut sylissään samalla kun hoilaa ”let it kooooo”

Ja sitten se bonusvinkki, jota yritän itse tässä kovasti opetella noudattamaan:

+ ota omaa aikaa, anna itsellesi armoa, pidä huolta i t s e s t ä s i !