miten kävi kesähaaveiden

Syyskuun ensimmäinen aamu. Mittarissa oli 7 astetta, kun lähdin viemään tyttöä pihakerhoon. Auton ikkunat olivat  kosteudesta sumeat.

Katselin eilen, elokuun viimeisenä päivänä (synttäriiiiit!) kesäksi tekemääni kesälistaa. Tein sen alkukesästä sillä ajatuksella, että siihen kirjoitetuista jutuista ei tarvitse ottaa paineita ja tapahtuvat, jos tapahtuvat.

No silti vähän hävettää myöntää, että aika harva juttu niistä toteutui. En valvonut ilman syyllisyyttä, todellakaan kirjoittanut päiväkirjaa aktiivisesti tai venytellyt. Myös piknik jäi jälleen ajatuksen tasolle, laiturille en eksynyt kirjan kanssa enkä kyllä osannut taaskaan ottaa omaa aikaa kuten olisi pitänyt.

Toisaalta marjoja ja jäätelöä syötiin urakalla, halailtiin, pussailtiin, oltiin paljon paljon yhdessä ja nautittiin toistemme seurasta. Ei missään nimessä huonoa ajankäyttöä ja ehkä ne olikin siitä kesälistalta ne tärkeimmät jutut.

Sitä paitsi, kesän aikana meidän vauvasta tuli sitterissä möllöttävästä toukasta ennemminkin pieni poika, joka rummuttaa syöttötuolin tarjotinta, pyörii lattialla hurjaa vauhtia ja ilmaisee omaa tahtoaan koko ajan selvemmin.

Taapero puolestaan alkaa kasvaa ulos tuosta taapero-nimityksestä ja muuttua leikki-ikäiseksi. Hän puhuu pitkiä juttuja niin selkeästi, että kodin ulkopuolella liikkuessa ihmiset luulevat häntä ikäistään vanhemmaksi. Hän juoksee, pomppii, tanssii ja kaipaa elämää kodin ulkopuolelle. Hän rakastaa elokuussa uudelleen alkaneita pihakerhojaan ja joka ikisiltä päivä- ja yöunilta herätessä hän kysyy joko nyt pääsee pihakerhoon. Kesän aikana hän kehittyi motorisesti hurjia harppauksia ja olen vuoronperään kauhuissani sekä niin ylpeä. Ihmettelen miten olemme onnistuneet kasvattamaan niin huomaavaisen, kohteliaan ja suloisen lapsen. Ja sitten taas toisessa hetkessä kiirehdin selventämään, kun tyttö selittää kovaan ääneen puistossa, että pikkuveli tykkää syödä kikkeliä (selvyyden vuoksi: pikkuveljellä on pretzel-purulelu, mitä typy kutsuu rinkeliksi. Paitsi, että hän ei osaa sanoa rinkeli, vaan sanoo kinkkeli, joka puolestaan kuulostaa kovasti kikkeliltä, joten..) tai kannan sätkivää uhmista jonkun hepulin jäljiltä, kiellän lyömästä vauvaa tai jotain muuta vastaavaa.

Täytynee tehdä syksylle jonkinlainen syksylista. Ei asioista, joita pitäisi tehdä, vaan asioista, joita toivoisin tähän syksyyn mahtuvan. Nyt jo osaan sanoa, että siihen kuuluu ainakin puolukat, sienet, ulkoilu, kynttilät pienhiukkasista välittämättä, jotain itsensä hemmottelua ja erityisesti itsestä huolehtimista arjessa.

Loppuun pläjäys kesäkuvia. Lisää kuvia meidä arjesta löytyy blogin instagramista @koivunoksaankorkealle