Morsian paksuna

Naimisiin meneminen raskaana oli asia, mitä pyöritettiin ja käänneltiin jonkin aikaa jo ennen kuin koko raskaus oli alkanutkaan. Vaihdoimme häiden ajankohtaa jopa kahdesti hääsuunnittelun alkuvaiheilla osittain juuri sen takia, että toiveissa oli raskaus ja yritimme ajoittaa häät niin, että mahdollinen raskaus ei ”sotkisi suunnitelmia” kovin pahasti. 

Esimerksiksi ensimmäisen suunnitelman mukaan meidän häitä oli tarkoitus tanssia vasta joulukuun alussa – onneksi siirrettiin, kun baby kerran syntyi vain reilut kaksi viikkoa suunnitellun ajankohdan jälkeen! Olisi morsiamen häälook ja jaksaminen ollut vähän erilainen. 

Mitkä asiat paksuna olevassa morsiamessa mietityttivät: 

Fyysinen vointi

Meidän häät ajoittuivat loppujen lopuksi aivan täydellisesti yksiin raskauden kanssa. Kesän alku oli sujunut sohvalla tai pää vessanpöntössä ja siinä kohtaa jännitys häiden suhteen oli aika korkealla. Näin mielessäni (ja unissani) kauhuskenaarioita, joissa oksensin milloin kenenkin päälle – itseni, vihkijän, vieraiden – tai söin jossain nurkassa kippuralla ranskalaisia muiden juhliessa. Myöskään loppuraskauden kivuliaaiden ja saikkuun johtaneiden supistusten kanssa hääjoraus ei olisi onnistunut. 

Eli, ainakin mulle, raskauden puoliväli, eli toinen kolmannes, oli juuri hyvä aika häiden kannalta. 

Jaksoin meidän hääpäivän aamun kampaajista  illan viimeisiin hitaisiin yllättävänkin mahtavasti. Tietenkin kropassa oli varmaan paljon erilaista adrenaliini- ja hormonimyrskyä käynnissä jännityksen ja innostuksen takia, mikä osaltaan auttoi jaksamaan. Myös seuraavalla kohdalla oli osuutta asiaan. 

Ruoka

Enkä tarkoita nyt vain häätarjoiluja, vaan ihan myös omaa evästystä päivän läpi. 

Meidän päivään kuului kaasojen kanssa aamiainen, lisätankkausta kampaajan jälkeen, ennen hääkuvausta sekä ennen vihkimistä vielä hääpaikalla. Tämä myös vahvasti osaltaan auttoi pitämään vointia ja jaksamista yllä. Vaikka jännitti, eikä ruokahalua ehkä juuri olisi ollut, auttoi syömisessä se, että tiesi vauvankin tarvitsevan ruokaa. Hedelmät, marjat ja auton takapenkillä huiviin suojautuneena nautittu salaatti olivat tässä kohtaa ihan mahtavia. Vaikka hiukan kuumotti syödä hääpuvussa ennen kuvausta ja hääjuhlan alkua öljyistä salaattia ! 

Häätarjoilussa piti myös ottaa huomioon raskausajan ruokarajoitteet. Meillä ruoat tuli hääpaikalta ja kerroin jo menun suunnittelun alkuvaiheessa olevani raskaana ja toivovani, että voisin kaikkea tarjolla olevaa syödä. Hääpäivänä olikin pienoinen yllätys, kun huomattiin, että sekä liha että kala oli sen verran raakaa alkupaloissa, että mun piti punaisimmat kohdat siirtää miehen lautaselle. (Nyt vasta asian muistin, eli eipä pahemmin hääpäivään muuten vaikuttanut. En edes antanut paikalle asiasta mitään palautetta kerran koko homma oli painunut unholaan :D)

Yötä varten oltiin kaasojen kanssa varattu evästä myös, mutta hääyön viettoon lähtiessä eväät unohtuivat hääpaikan jääkaappiin. Hotellilla sain aulan hedelmäkorista vielä syötävää mukaan huoneeseen.

Alkoholi 

Erityisesti jälkeenpäin olin itseasiassa vähän tyytyväinen, että olin häät selvinpäin. Kaikki painui kirkkaana muistiin ja ei tullut vahingossakaan juotua liikaa. Ainakaan mun huonot vitsit, villi joraaminen tai hölmö puhe ei menneet alkoholin piikkiin, heh. 

Myös aikakäsitys hääpäivänä pysyi erilaisena, kun oli selvinpäin. Mies on monesti harmitellut, että tuntui kuin häät olisivat menneet ihan hetkessä ohi. Itselle päivä ei tuntunut sellaiselta vilinältä kuin joskus esim. bileillat/valmistujaiset/tms ovat olleet. Like I said, kaikki tapahtumat muistissa ja tapahtumiin pystyi hyvin keskittymään. 

Oltiin hankittu hääpaikalle alkoholiton alkumalja, limppareita sekä alkoholittomia viinejä. Itselle ainakin fiilistä koko raskausajan lisäsi se, jos ruoan kanssa sai juoda lasin alkoholitonta viiniä – osa niistä on jopa ihan hyviä. (Oma suositus Win 0.0 punaviinille, joka suositellaan tarjoiltavaksi kylmänä ja niin ei myöskään maistu pelkälle hedelmämehulle toisin kuin monet muut alkoholittomat punaviinit.)

Myös hääyön hotelli-settiin kuului talon puolesta kuoharipullo, jonka myös sai pyydettynä alkoholittomana. Sen pullon korkki on meillä yhä tallessa. 

Hääpuku

Hääpuku aiheutti ehkä eniten tuskaa, mikä kyllä johtui pitkälti ompelijasta kenelle puvun tulin vieneeksi. Sen lisäksi, että kyseinen ompelija sekoili viikoissa ja unohti sovitukset sekä häiden ajankohdan, se myös lyhensi hääpuvun liian lyhyeksi. Tätä kaikkea se kompensoi hinnassa tuntuvasti, mutta vähän alkoi itselläkin nousta bridezilla piirteitä, kun viikkoa ennen häitä olevaan sovitukseen tullessa ompelija tuijottaa hölmönä ja ihmettelee oliko meillä joku aika sovittuna. Sain puvun lopulta kaksi päivää ennen häitä! Olin jo henkisesti valmistautunut pukeutumaan valkoiseen lakanaan..

Puvun ostin ennen kuin olin raskaana, mutta niin, että sitä valitessa oli koko ajan mielessä (ja toiveissa), että myös pyöreämmän vatsan tulisi tarpeen mukaan pukuun mahtua. Valitsin A-linjaisen puvun, jonka vyötärön kapeampi kohta oli melko ylhäällä. Puvusta vaihdettiin lopulta myös vetoketju nyöritykseen, mitä en ilman raskausvatsaa olisi halunnut tehdä. Loppujen lopuksi olin pukuun tosi tyytyväinen ja perhe sekä kaverit ihmetteli, että miten puvussa ei näkynyt vatsa yhtään (itse kyllä muuten näin :D). 

Jalkaan vedin (ilman liian lyhyeksi leikattua helmaakin) hääpäivänäkin valkoiset converset, joissa oli kyllä super mukava kulkea koko päivä. Tän olisin tehnyt ilman raskauttakin, koska musta oli ihana pystyä juoksentelemaan hääpaikan puutarhassa ja tanssimaan ilman kipeitä jalkoja. 

Polttarit 

Kuten jo joskus aiemmin kirjoitin, polttarit oli ainoa syy miksi harmitti mennä naimisiin raskauden aikana. Tässäkään ei nyt ollut se, että ei päässyt dokaamaan (vaikka hauskaa sekin varmaan olisi ollut) vaan ihan se oma vointi, sen vaikutus päivään ja raskauden julkistaminen myös ehkä haluttua aiemmin. 

Kaasoille kerroin raskaudesta heti, kun oltiin saatu itse tietää, koska tiesin sen vaikuttavan polttarisuunnitelmiin melko paljonkin. Muulle polttariporukalle kerroin polttareiden aluksi, tosin olivat varmaan jo kaikki arvanneet, kun päivän suunnitelmat olivat ilmeisesti jonkin verran muuttuneet. 

Polttarit tosiaan ajoittuivat keskelle pahoinvointia. Vaikka säästyin varsinaisten polttareiden ajan oksentelulta (taas, kroppa varmaan täynnä adrenaliinia ja ties mitä hormoneita, kun tapahtu jänniä) niin heti ku pääsin polttareiden päätteeksi kotiin ni aloin oksennella sitten senkin edestä.

Olin myös itse polttareissa pahoinvoinnin takia vähän hermostunut ja stressaantunut, mikä purkautui mm. typerinä suusta tulleina sammakkoina. Murehdin mielessäni liikaa milloin saan seuraavaksi ruokaa eli pysyykö pahoinvointi kurissa, enhän oksenna julkisella paikalla, mitä jos joudunkin kesken päivää lähtemään sohvalle mätänemään jne. ja sen takia olin turhan kireänä. Olin myös monta viikkoa ollut turhautuneena jumissa pahoinvointikuplassa ja miehen passauksesta riippuvaisena tuntien itseni kauheaksi taakaksi ja rasitteeksi. Polttareissa kipuilin hölmösti sitä juhlakalun roolia, enkä osannut ottaa sitä oikein vastaan, kun sama taakka ja rasite -olo piinasi aina, jos jouduin sanomaan, että tarvitsisin ruokaa tai vessaa. Kaiken kaikkiaan ihan hölmöjen asioiden summa. 

Pyysin polttarivierailta jälkeenpäin anteeksi, jos olin vaikuttanut siltä, että en olisi päivää arvostanut. Kaikki kovasti vakuuttivat, että eivät olleet kokeneet asiaa niin ja ymmärsivät kyllä tilanteen. Häpeä on muuten hirmu hankala tunne kestää. Kyllä meinaa hävetti oma käytös. Mulla oli kuitenkin ollut todella kivaa  ja olin pitänyt ohjelmasta, mutta olin mielestäni täysin epäonnistunut sen näyttämisessäja kiitollisuuden osoittamisesta. 

No, kaikesta huolimatta hieno kokemus!

Häämatka

Lähinnä kohteen valinnassa piti miettiä lennon kestoa, zika-virus alueita ym. Häämatkalla mun oli vaikea malttaa lepäillä, kun energiaa pitkästä aikaan kaikkeen olisi ollut ja olisin halunnut nähdä kaiken. Pienesti harmitti, kun häämatkakohteen hotellilla saatiin lahjaksi kuohuviinipullo huoneeseen toimitettuna ja airbnb talollakin oli vastaava häälahja. No, aika pieni hinta maksettavaksi, kun ottaa huomioon, että ne jätti kilistelemättä vauvan takia! 

 

Onnistuin varmaan kuulostamaan kohtuu deekulta ja dorkalta näissä pohdinnoissa :D Pointtina! Itseä ei ainakaan harmita yhtään, että tuli häät tanssittua vauva mahassa. Meillä oli mahtavat juhlat ja oikealla valmistautumisella ja ajoituksella saatiin kaikki nauttia niistä täysin rinnoin. 

Ja mikä parasta, nyt mulla on maailman paras aviomies ja suloisin pieni vauva. Eli ei huono päätös :)