munkki vai urheilu ja pikkujäbä 7 kuukautta

Hiivin tänne vähän varovasti tänään. Viime postauksessa tuli avattua tuntojaan vaikeasta aiheesta vähän pelottavankin rehellisesti.

Viime päivät on ollut päällä kauhea ristiriita. Tämä viikko on ollut helpompi, koska tyttö on päässyt molempiin pihakerhokertoihinsa ja eilen yksi lasten isovanhemmista oli viihdyttämässä touhutaaperoa. Miehelläkin oli yksi lyhyempi työpäivä ja kavereistakin on saanut kivasti seuraa kotilahoilun tilalle. Heti on sellainen olo, että liioittelinko oloani, kun hain apua. Onko tässä nyt todella sellainen tilanne, että se on tarpeen?

Ja sitten taas huomaan tuijottavani kalenterista koko ajan lähemmäs tulevaa miehen ensimmäistä työmatkaa ja tunnen ahdistuksen nousevan. Joo kyllä, tämä kortti on katsottava.

Joku saattaisi kysyä, että eikö miehen työpaikan vaihto sitten voisi olla aiheellinen. No ei, ei me oikeastaan kumpikaan nähdä sitä vaihtoehtona. Mies on nimittäin löytänyt nyt erittäin hyvin itselleen sopivan työn, missä yhdistyy sen useampi ammatti, sen mielenkiinnon kohteet ja osaaminen. Ja en todellakaan usko, että epämielekkäämpään työhön vaihtaminen tekisi tätä perhettä onnellisemmaksi – enemminkin päin vastoin. Saatika mitä se tekisi mun lähestyvälle hoitovapaalle, jos mies pitkästä sopimuksesta vaihtaisikin lyhyisiin pätkäsijaisuuksiin ja taloudellinen tilanne olisikin epävarmempi? Työajatkin olisivat väkisinkin vielä epäsäännöllisemmät ja miehen alalla työvuorotkin yleensä 12-24 tunnin väliltä.. Eli ei, siitä ei ihmeratkaisua äidin väsymykseen taiota.

Joten yritän löytää tähän omaan olooni ratkaisuja muualta.

Tänään valitsin sokerimunkin sijasta urheilun pihakerho-vauvan päiväuni -ajan täyttäjäksi. 25 minuutin kehonpainotreeni polar ignite -kellon opastamana veti olon hetkelliseksi aivan järkyttäväksi, mutta nyt jo tunteja myöhemmin on vähän energisempi olo. Tai ainakin tyytyväinen olo siitä, että tuli tehtyä jotain muuta kuin mätettyä sitä sokeria naamaan.

Kaipaan elämääni liikuntaa, mutta mihinkään säännölliseen harrastukseen ei oikein löydy aikaa. Lisäksi ennen suosimani kuntokeskus, missä oli parhaat jumpat, on mennyt nurin – muita vastaavia jumppia tarjoavat kuntokeskukset sen sijaan ovat hyvin hintavia, mikä sitten puolestaan tökkii kotihoidontuen kanssa. Eikä kyllä tällä hetkellä toisaalta mihinkään vastaavaan huvita muutenkaan sitoutua, kun tuo korona porskuttelee! Lenkkeilyä kaipaan, mutta siihen ei selvästi kroppa kunnolla ole vielä valmis vauvan jäljiltä.. Mutta ehkä sekin siitä pikkuhiljaa (huomatkaa hieno yritykseni pysyä positiivisena).

Pikkujäbä on itseasiassa tänään tasan seitsemän kuukautta! Ihan uskomatonta, että vauvavuosi on jo näin pitkällä. Ja toisaalta huomaan usein ajattelevani vauvan vähän isommaksi kuin mitä hän on.

Jotta tämä postaus edes menisi vähän positiivisemmaksi – vaikken mihinkään good vibes only -höpinään uskokaan – kerron nyt millainen pieni tyyppi meidän lattioita moppaa! Vauvelimme siis 7kk iässä

+ ei vielä liiku muuta kuin ympyrää lattialla. Hän nousee hienosti käsivarsien varassa ylös ja kerran on pönkenyt itsensä karhukävelyasentoon, mutta se jäi yhden kerran ihmeeksi.

+ on alkanut ”puhua” eli hokee erilaisia tavuja ja äänteitä. 5 kuukauden iässä kaikkia hämmästyttänyt selkeä ”äiti” on jäänyt pois, mutta välillä vauva tietäväisesti sanoo ”PÖTTI”. Häntä myös naurattaa mielettömästi tuo ’sana’ muiden sanomana.

+ on pitkälti siirtynyt vaatekokoon 74, mikä tuntuu ihan uskomattomalta, koska tuntuu, että juuri vasta nuo vaatteet olivat typyllä käytössä!

+ hänellä on kaksi hammasta, mutta luulen, että ihan lähiviikkoina määrä tuplaantuu.

+ poitsu on koko ajan selvemmin alkanut siirtyä kaksien päiväunien rytmiin. Hän nukkuu pääasiassa hyvin, mutta on melko herkkäuninen. Hän ihanasti nukkuu niin rattaissa, sängyssä kuin kantorepussakin, mikä helpottaa elämääni huomattavasti.

+ hän on edelleen todella hyväntuulinen pieni toukka, mutta on selvästi tarvitsevampi, kun sisko ei ole kotona! Tuntuu, että tytön ollessa pihakerhossa jäbä haluaisi koko ajan olla sylissä tai kaipaa selvästi enemmän viihdykettä – mikä toisaalta ihan sopii, koska on ihana saada välillä olla kahdestaan hänen kanssaan.

+ ylipäätään fanittaa siskoaan hirmuisesti. Kaikki siskon tekemiset ovat mielenkiintoisia ja siskon näkeminen auttaa silloinkin, kun joku vieras jännittää, herääminen ei ollut kivaa tai tapahtuu jotain liian jännittävää.

Ihana pieni! Hän on ehkä parhaita mielialani nostattajia.