muuttaminen vauvan kanssa on virhe – vai oliko?

Kuten se jo täältä varmaan välittyikin; muuttaminen tämän ikäisen kanssa ei todellakaan ollut mitään kovin miellyttävää hommaa. Jos vielä joskus joudun jonkun lapsen vauva-aikana muuttamaan, niin pyrin kyllä hoitamaan homman, ennen kuin vauva lähtee liikkeelle! 

Sitä mukaa, kun sain jotain pakattua, oli pieni vieressä jo repimässä tavaroita pois laatikosta. Purkaessa tavaroita uudessa kodissa kaappiin, halusi lapsonen jo repiä ne ulos kaapista. Tai syödä pakkauspaperia. Tai kiivetä pahvilaatikkoa vasten seisomaan. Ja kaatua sen kanssa. Tai syödä laatikoista irti lähteviä teipin paloja, muuttajien kengissä kulkeutuneita kiviä tai – SOS – jostain lattialle ilmestynyttä niittiä (sitä jo vähän säikähdin). 

Jos jossain tapahtui jotain mielenkiintoista, kuten huonekalujen kokoamista, oli sinne pakko päästä katsomaan. Jos ei päässyt niin kaikki oli kamalaa. Lattialla olo, kamalaa. Sylissä olo, kamalaa. Rattaissa olo, kamalaa. Ei turvallisten asioiden tekeminen – maailman parasta.

Ymmärsitte varmaan pointin.

Mutta, nyt kun tässä istuskelee uuden kodin tuvassa viinilasi tuossa vieressä ja katselee ympärilleen, niin kyllä kannatti. Kannatti repiä teipin paloja suusta sekä pakata samat muovikulhot uudestaan ja uudestaan. 

Tässä torstai-illan ratoksi muutama kuva uudesta kodista. Bongaa tyytyväinen hymy. 

Meillä alkaa tänään viikonloppu, kun miehellä on huomenna vapaapäivä – ihanaa viikonloppua siis kaikille ! 

ps. Suunnittelin myös pitäväni mobiilidatattoman päivän viikonloppuna, kännykän käyttötilastoista järkyttyneenä.. Katsotaan josko palaan nettiin enää lainkaan, jos täältä onnistun poissa olemaan.. (hah)