Neljän kuukauden hulinat
Meillä eletään ilmeisesti täysillä neljän kuukauden (yö)hulinoita ja äiti-ihmisellä alkaa väsymys olla sitä luokkaa, että huhheijaa.
Ensinnäkin iltaisin nukahtamisesta on tullut tuntien missio. Typy nukahtaa suloisen näköisenä pinnasänkyyn tuttuun tapaan klo 20-21 välimaastossa. Siihen tuttuus sitten loppuukin.
Kahtena iltana yritettiin mennä miehen kanssa saunaan, mutta viimeistään sillä hetkellä, kun ensimmäinen kauhallinen vettä sihahtaa kiukaalle, alkaa itkuhälyttimessä vilkkua siniset valot ja pieni, surullinen kitinä täyttää suihkuhuoneen. Tullaan, tullaan pikkuinen.
Kun nukahtamis-heräily-hyppelyä on tehty neljä tai viisi kertaa, jää vauva yöunilleen.
Ensimmäinen unipätkä on parhaimmillaan ollut meillä 8 tai 9 tuntia. Nyt se on parhaimmillaan kolme (3) tuntia. Ja siitä osa menee siihen, että äiti syö iltapalaa, pesee hampaat ja ehkä jopa näkee aviomiestään. Ehdin siis nukkua noin 1-2 tuntia.
Nyt kahtena yönä tähän ”yöksi” kutsuttuun leikkiin on tullut uusi sääntö. Sen säännön nimi on ”ensimmäisen unipätkän jälkeen on valvottava vähintään kaksi tuntia”. Eli noin klo 01-03 vietetään öisin ää-ää-ää, wäh-wäh-gäh ääniä pitämällä ja käsillä ja jaloilla kovasti viuhtoen. Jokainen pinnasänkyyn lasku aiheuttaa itkun, vieressäkään ei sen enempää nukuta. Aika tarkkaan minuutilleen kahden tunnin kuluttua bebe muistaa, että ainiin, on yö, ja simahtaa. Äidin aivot ei valitettavasti toimi samalla taajuudella ja esimerkiksi viime yönä tähän päälle valvoin vielä extra tunnin.
Tässä kohtaa voi pitää pienen yhteenlaskun. Pohjalla on 1-2 tuntia unta ja kello on neljä aamuyöllä. Jepjep. (eikä nyt yhtään niin ”kiva” jepjep kuin huippuviihde TIS maailmassa)
Yöllisistä seikkailuistaan huolimatta pieni kullannuppu herää tuttuun tapaan viimeistään seitsemältä ja yleensä sitä ennen on vielä toinen syöttö.
Juu, vähän väsyttää.
No äkkiäkös sitä voisi ajatella, että kannattaisi varmaan alkaa nukkua äidinkin niitä päiväunia. Kaunis ajatus, sinänsä, paitsi että vauvan pisimmät päikkärit on nykyään 45 minuuttia ja loput vartin mittaisia. Vielä kuukausi sitten kaikki päikkärit oli 1-3 tuntia.
Kivoja nä vaiheet. Imetyksen tuen nettisivuilla sanotaan ”Toisilla vaihe menee huomaamattomammin ja nopeammin ohitse, toisilla taas vaihe on voimakas ja kestää pitkään tai jää päälle.” Nyt sit niitä peukkuja pystyyn, että ei jäis päälle :F
Tosin, luin viime yönä vauvan syödessä blogia lapsettomuudesta ja huomasin rutistavani vauvaa sylissä tiukemmin. Jälleen, vaikka kuinka väsyttää ja sen takia ehkä vähän ottaa päähän, tiedän olevani niin mielettömän onnekas. Se on hyvä pitää mielessä yön pimeinä tunteina.